Erkki Kerttula muistaa kaskuja, joita on kuullut Amerikan
kävijöiden kertovan seikkailuistaan:
|
Kalle Oravala oli lähtenyt eräänä pyhäpäivänä
Amerikassa arolle kävelemään aikansa kuluksi.
Siellä olikin puhvelihärkä lähtenyt ajamaan
häntä takaa puskeakseen. Kallella ei ollut mitään
muuta keinoa kuin juosta henkensä edestä ja nousta
sekahedelmäpuuhun, mihin härkä ei päässyt.
Kalle oli kertonut, ettei hänellä siellä mitään
hätää ollut, koska hän söi puussa rusinoita
ja luumuja ja odotti, kunnes puhveli lähti pois. |
|
Amerikassa tuli kesäkin äkkiä, sillä kun
tänään lähti lumi maasta, niin jo huomenna
oli lehti puussa. |
|
Isoja olivat siellä luvutkin. Siellä miljoonilla kerrottihin
ja trilijoonilla rytkytettihin. |
|
Amerikassa, kun oli sota, niin siellä ammuttiin kuularuiskulla
niin, että morkoonit soi ja pilarit hempui. |
|
Kun yksi siirtolaismies meni kalaan järvelle, niin hän
pisti seipään pystyyn tarkoituksella lyödä
se pohjaan kiinni. Mutta järvi oli niin täynnä
kalaa, että seiväs jäi pystyyn kaloihin kiinni. |
|
Rakennuksilla oli myös rento meininki. Jos naula sattui
olemaan kädessä kanta alaspäin, niin ei sitä
käännetty terä puoli alaspäin, vaan se lyötiin
menemään puuhun kanta edellä. |
|
Kaikki kävijät eivät olleet päässeet
Amerikkaan perillekään, vaan jotkut olivat käyneet
vain Amerikan portilla ja palanneet siitä takaisin. |
|
|
