Ylikorpi,
Juho, kruununtorppari, maanviljelijä, kansanedustaja, syntynyt
Kaustisella huhtikuun 4. päivänä 1864, kuollut
Toholammilla joulukuun 25. päivänä 1937. Vanhemmat
Ylikorven kruununtorppari Matti Antinpoika Känsäkoski
ja Kaisa Jaakontytär Kolabacka.
Kaustisen Kalavedellä syntynyt Juho sairasti lapsuudessaan
vaikeasti useita kertoja. Jo seitsenvuotiaana hänen haaveenaan
oli päästä johonkin kouluun. Kaustisella aloitettiin
tuohon aikaan kiertokoulu, johon hän pääsikin
sisarensa Tildan kanssa. Koska nämä sisarukset osasivat
jo lukea, opettaja ei antanut heille ollenkaan läksyjä,
mitä he pitivät kovin pahana. Mutta vielä pahempaa
oli odotettavissa, sillä koulumestari sanoi koulupäivän
päätteeksi, että "Kalaveren lasten ei enää
huomenna tarvisse tulla tähän koulhun sen tähren
ko te ootta parempia lukehan ko minä isse". Tämä
oli Juholle kova isku, koska hän oli tiedonhaluisena lapsena
todella halunnut päästä kouluun oppimaan uusia
asioita.
Vuonna 1873 perhe muutti Kaustiselta Toholammin Kleemolaan
Ylikorven kruununtorppaan. Saadakseen lunastetuksi sisaruksiltaan
kotitalonsa Juho Ylikorpi lähti monien muiden tavoin Yhdysvaltoihin
tienaamaan talon hintaa ollen siellä neljä vuotta.
Avioiduttuaan 1891 he asuivat aluksi Ylikorvessa, mutta ostivat
myöhemmin puolison kotitilan Toholammin Rytiojalta. Perheeseen
syntyi 14 lasta, joista kuusi kuoli lapsena. Juho Ylikorpi asui
taloaan voimaperäisesti ja raivasi lisää uutta
peltoa, niin että tilan peltoala nousi 42 hehtaariin. Päätilan
ohella hän asui myös 20 kilometrin päässä
ollutta Ylikorven kruununtorppaa, jonka hän myöhemmin
myi.
Torpparilainsäädännön uudistamista silmälläpitäen
asetettiin kruununtorppari Juho Ylikorpi kansanedustajaehdokkaaksi
ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan vaaleissa 1907 Vaasan
läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Vaasan läänin
puoleiselta Keski-Pohjanmaalta tulivat tuolloin valituiksi Juho
Ylikorpi ja Juho Torppa Vetelistä. Ylikorpi ajoi tarmokkaasti
torpparilainsäädännön uudistamista. Hän
koki suuren pettymyksen edustamansa vanhasuomalaisen puolueen
taholta, joka osoittautui hyvin vanhoilliseksi ja myöntyväisyyteen
taipuvaiseksi, mikä oli suuressa ristiriidassa hänen
edistysmielisten ajatustensa ja ihanteittensa kanssa.
Valtiopäiväedustajuuden jälkeen hänet
valittiin monin tärkeisiin tehtäviin. Hän edusti
maakuntaa suuressa tasavaltalaisten kokouksessa Helsingissä,
jossa käsiteltiin Suomen hallitusmuotoa, hän toimi
piirimielisairaalahanketta Seinäjoelle ajaneen valtuuskunnan
jäsenenä, oli maanjako-oikeuden jäsen sekä
42. Armeijakunnan Esikunnan Sotaväen komitean jäsen.
Komitea käsitteli sotaväen väärien toimien
aiheuttamia vahinkoja vuonna 1918.
Hän oli perustamassa Keski-Pohjanmaan karjanmyyntiosuuskuntaa.
Samoin hän oli niiden rohkeiden kunnallismiesten joukossa,
jotka sitkeällä toiminnallaan saivat perustetuksi Korpelan
Voiman sähkölaitoksen Kannukseen. Hän oli puuhaamassa
Toholammille säästöpankkia, jonka ensimmäiseen
hallitukseen ja isännistöön hänet valittiin.
Hänen aloitteestaan ruvettiin Lestijoen pohjoispuolen teitä
siirtämään kunnan hoidettaviksi sekä kunnan
varoilla rakentamaan Jämsä-Riuttanen ja Asiala-Järvelä
tieosuuksia.
Kun kunnallislaki uudistettiin ja ensimmäinen kunnanvaltuusto
valittiin Toholammille, Juho Ylikorpi valittiin sen jäseneksi
vuosiksi 1919-20. Holhouslautakunnassa hän toimi 1910-18.
Kun Riuttaseen saatiin oma kansakoulu, valittiin Juho Ylikorpi
sen johtokuntaan, jossa hän toimi 1928-30.
Kun Keski-Pohjanmaa erosi Vaasan läänin maanviljelysseurasta
ja maakuntaan ryhdyttiin puuhaamaan omaa maanviljelysseuraa,
oli Ylikorpi hankkeen ensimmäisten puuhamiesten joukossa.
Hänen aloitteestaan perustettiin myös Toholammin Alakylän
maamiesseura, jonka puheenjohtajana ja sihteerinä hän
toimi useita vuosia. Hänen aloitteestaan perustettiin Alakylälle
Laitalaan Keski-Pohjanmaan osuuskaupan myymälä.
Toholammin Riuttasen kylän ja Kannuksen Eskolan kylän
välillä oli suuri Lummukkaneva, jonka kuivatus oli
yksi Ylikorven aikaansaamista hankkeista. Sen seurauksena saatiin
suuri ala peltoa kuivatetuksi viljelyskelpoiseksi. Peltojen raivaaminen
suosta ja metsästä oli yksi Ylikorven tärkeimmistä
elämäntehtävistä. Myös teiden rakentaminen
niin, että pellot olivat helpommin saavutettavissa, oli
hänen mielestään erittäin tärkeää
toimintaa. Siksi hän ajoi sekä Toholammin pohjoispuolen
tien samoin kuin Riuttasen ja Eskolan välisen tien rakentamista.
Juho Ylikorpi oli erittäin musikaalinen ja hänet
tunnettiin erinomaisena viulunsoittajana. Hän oli aikansa
valtapelimanni Keski-Pohjanmaalla. Hänen jälkeläisissään
on tämä musikaalisuus periytynyt useaan sukupolveen
ja heistä on noussut esiin monia valtakunnallisesti ja maan
rajojen ulkopuolellakin mainetta saaneita musiikkitaiteilijoita.
Monien suurten ihanteiden innoittaman ja raskaitten vaiheitten
läpikäyneen toimen miehen elämäntuntoja kuvaa
elämän loppupuolella hänen kirjoittamansa runo:
Liian joutuin kultahieta valuu lasistani.
Viel on kesken päivätyöni, uupuu unelmani.
Valuu joutuin, valuu loppuun, päivä menee mailleen.
Jääkö vielä sittenkin mun päivätyöni
vaille.
Loppuu hieta, laskee päivä, ehtii eteen yöni.
Koska käskee kohtaloni, niin tähän jätän
työni. |
Puoliso Toholammilla heinäkuun 26. päivänä
1891 Johanna Karoliina Jaakontytär Markkula, syntynyt Toholammilla
huhtikuun 5. päivänä 1870, kuollut siellä
tammikuun 10. päivänä 1940, vanhemmat talollinen
Jaakko Heikinpoika Markkula ja Anna Juho-Jaakontytär Savela
(alkuaan Kaunisvesi).
A-M.K. |