Aukusti Oravala

Oravala, Aukusti Alfred, teologian tohtori, kirjailija, syntynyt Toholammilla syyskuun 25. päivänä 1869, kuollut Helsingissä lokakuun 24. päivänä 1951. Vanhemmat kauppias ja maanviljelijä Ananias Oravala ja Anna Liisa Kopsala.

"Ihanteenani koulupoikavuosiltani saakka oli ollut pappisihanne, niinkuin niin monen maalaispojan kautta aikojen. -- Liekö olemassa salainen yhteys oman elämänkatsomukseni ja tämän lapsuusaikani näyn välillä? Liekö sama näky tässä - totinen kirkko torneineen ja paarihuone ja hautuumaan puut - painanut lapsen sieluun jäljen, josta sitten sikisi aatos ja kypsyi päätös." Näin muistelee kotipihalta avautuvaa maisemaa ja uransa valintaa pappismies ja kirjailija Aukusti Oravala. Hänen isänsä Ananias Oravala oli luku- ja kirjoitustaitoinen mies ja perustamassa kansakoulua Toholammille.

Koulu perustettiin 1877 Aukustin ollessa kahdeksan vuoden vanha, ja hän oli koulun ensimmäisiä oppilaita. Koulunkäynnin sekä Toholammilla että Oulun suomalaisessa lyseossa Oravala muistelee kovin vaivalloiseksi. Silti hän valmistui ylioppilaaksi 1891.

Opettajista merkittävin vaikutus oli rehtorilla ja uskonnonopettajalla Mauno Rosendalilla. Kouluvuosia merkittävämpää aikaa oli opiskeluaika. Ratkaiseva vaikutus oli koulutoverilla Kalle Klemolalla, joka veti teologiaa opiskelevan ystävänsä heränneiden pariin. Papiksi Oravala vihittiin 12.6.1896 ja ensimmäisen työpaikan hän sai Lapuan kirkkoherran apulaisena.

Lapualla ollessaan hän solmi avioliiton ystävänsä sisaren kanssa 1897. Keväällä 1898 tapahtui siirto vuodeksi Nurmoon, jonka jälkeen seurasi palvelu kahdeksassa seurakunnassa. Toimiaika vaihteli kuudesta viikosta kuuteen vuoteen. Sauvon, Lestijärven ja Kauhavan jälkeen Oravala tuli vuonna 1901 lähes vuodeksi uudelleen Lapualle, Wilhelmi Malmivaaran apulaiseksi.

Aika oli "henkisesti ja hengellisesta merkittävää aikaa. Malmivaara tutustutti minua yhä syvemmin heränneiden ihmeelliseen maailmaan", kuten Oravala muistelee. Lapuan jälkeen seurasivat virkamääräykset Jurvan, Alavuden, Ilmajoen ja Tyrvään seurakuntiin, joista viimeksi mainitussa Oravala oli vain nimellisesti ja toimi Satakunnassa sisälähetysseuran matkasaarnaajana.

Vuosi 1910 merkitsi vaelluksen loppua, sillä Oravala valittiin ensimmäisen vakinaiseen virkaansa, Nurmeksen kappalaiseksi. Oravala tunsi joutuneensa kauas heränneistä, mutta huomasi Paavo Ruotsalaisen aikaisen herännäisyyden historian elävän voimakkaana kansan muistissa. Tämä seikka sekä professori J. Gummeruksen pyyntö saivat aikaan sen, että Oravala tuli ryhtyneeksi kirjalliseen työhön.

Hän kirjoitti elämäkerran Paavo Ruotsalainen Gummeruksen julkaisemaan sarjaan "Suomen kristikansan merkkimiehiä". Aiheen innoittamana hän ryhtyi myös sepittämään kaunokirjallista julkaisua Paavo Ruotsalaisesta ja niin syntyi romaani Erämaan profeetta vuonna 1916. Se on Oravalan kirjoittamista teoksista huomattavin. Se on kulttuurihistoriallinen dokumentti, joka sai hyvän vastaanoton ja käännettiin ruotsin, tanskan, saksan, unkarin ja osittain viron kielelle.

Mahdollisesti kaipaus heränneiden pariin sai Oravalan jatkamaan kirjoittamista. Novellikokoelma Päivän lapsia ilmestyi 1917, Pienestä pappilasta 1920 ja romaani Pyhä Fransiskus 1921. Rehtori Mauno Rosendalin elämäkerta ilmestyi 1922. Oravalan kirjalliset ansiot olivat niin suuret, että hänelle myönnettiin 1923 teologian tohtorin arvo.

Vuonna 1911 Oravala oli osallistunut pappeinkokoukseen Tanskassa ja 1925 Herättäjäyhdistys lähetti hänet Yhdysvaltoihin. Siellä hän vieraili muutaman kuukauden ajan heränneiden amerikansuomalaisten parissa. Matkan jälkeen ilmestyi 1926 novellikokoelma Kotikansaa. Suomalaisia kuvia Suuresta lännestä. Samana vuonna ilmestyi vielä teos Vanhan tapulin takaa, jossa Oravala palaa Nurmon aikaisiin muistoihin.

Kappalaisen toimen ohella Oravala oli Nurmeksen yhteiskoulun uskonnon ja filosofian alkeiden sekä latinan kielen opettajana 1918-28. Lisäksi hän toimi Nurmeksen kuntakokouksen ja kunnanvaltuuston puheenjohtajana sekä Nurmeksen yhteiskoulun johtokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana. Vuonna 1918 Oravala oli kirkolliskokouksen jäsen.

Perheen kahdeksan lapsen koulutusta ajatellen Nurmes sijaitsi syrjässä, minkä vuoksi Oravala hakeutui Vihdin kirkkoherraksi 1928. Samana vuonna hänet valittiin virsikirjakomitean puheenjohtajaksi, mikä työ vei Vihdin ajasta seitsemän ensimmäistä vuotta. Se selittänee kaunokirjallisen työn vähenemisen. Vihdin aikana ilmestyivät romaani Elämän virsi 1931 ja novellikokoelma Kodin kaipaus 1933. Virsikirjaan pääsi kaksi Oravalan sepittämää virttä, ehtoollisvirsi numero 244 ja virsi 553, joka alkaa sanoilla "Sun luokses, Jeesus, mun tulla suo".

Monien toimiensa ohella Oravala osallistui Vihdissä sanomalehtityöhön. Vuosina 1932-34 hän toimi pitäjässä ilmestyvän sanomalehti "Länsi-Uusimaan" päätoimittajana. "Maaseudun Tulevaisuuden" lauantainumeroihin hän kirjoitteli hartauskirjoituksia vuodesta 1937 elämänsä loppuun saakka. Lisäksi hän toimi kirjallisuusarvostelijana ja monia tilapäiskirjoituksia on luettavissa etenkin uskonnollisessa aikakauslehdistössämme.

Wilhelmi Malmivaaran elämänvaiheiden tutkimisen Oravala oli aloittanut jo Nurmeksessa. Teos ilmestyi vuonna 1929 nimellä Wilhelmi Malmivaara. Elämä ja elämäntyö. Viimeinen teos julkaistiin 70-vuotiaan kirjailijan tekemänä 1939, Juho Malkamäki, Suomen heränneen kansan isä. Julkaisemattomista novelleista koottiin Oravalan kuoleman jälkeen 1955 teos Tummaa kansaa. Valikoima lastuja heränneistä.

Oravala oli aloittanut muistelmiensa kirjoittamisen ja päässyt jo Nurmeksen vuosiin. Muistelmat julkaistiin vuonna 1972 nimellä Rakkaita polkuja. Oravala jäi eläkkeelle 81 vuoden ikäisenä 1950. Pappina hän oli toiminut 54 vuotta. Eläkekoti hankittiin Helsingistä.

Kaksi viikkoa ennen kuolemaansa lokakuussa 1951 hän kirjoitti kirjeen, jossa hän sanoo:" Meidän sukulaisten ja kaikkien, joita Herra on johtanut hengessä ja mielessä yhteen, on hoidettava suurella huolella tätä yhteyttä. Sitä tämä aika erityisesti vaatii."

Puoliso Toholammilla elokuun 26. päivänä 1897 Hilma Susanna Klemola, syntynyt Toholammilla syyskuun 9. päivänä 1877, kuollut Helsingissä joulukuun 12. päivänä 1964, vanhemmat kauppias ja maanviljelijä Erik Klemola ja Amalia Asiala.

E.K.