Kaarle Klemola

Klemola, Kaarle (Kalle) Fredrik, lääkäri, syntynyt Toholammilla syyskuun 28. päivänä 1872, kuollut Kannuksessa tammikuun 16. päivänä 1920. Vanhemmat kauppias ja maanviljelijä Erik Klemola ja Amalia Asiala.

"On voitu syystä sanoa, että hän oli lääkäri ja pappi samalla kertaa. Sairaiden luona käydessään hän puhui parannuksen asiasta varsinkin, jos oli kuoleva sairas kysymyksessä." Näin on Olavi Kares luonnehtinut Kannuksen heränneen lääkärin Kalle Klemolan elämäntyötä.

Käytyään kansakoulun Toholammilla Kalle aloitti ystävänsä ja koulutoverinsa Aukusti Oravalan kanssa opiskelun Oulun suomalaisessa lyseossa. Koulumatka tehtiin joko laivalla Kalajoelta tai omalla hevosella, joskus kievarikyydillä. Yläluokilla Kalle siirtyi 1890 Vaasan lyseoon, josta hän pääsi ylioppilaaksi 1892.

Lääketieteen opinnot hän aloitti syksyllä 1892 Helsingissä. Vuonna 1894 hän opiskeli muutaman kuukauden Berliinissä. Opiskelunsa alkuaikoina Kalle osallistui ylioppilasrientoihin, mutta vuonna 1894 hänessä tapahtui muutos. Helsingissä syntyi 1890-luvulla pieni herännäishenkinen piiri, jonka johtohahmoja olivat sahanhoitaja Gabriel Pesonen ja myöhemmin hänen poikansa, kouluneuvos Matti Pesonen sekä Sievistä kotoisin oleva Jaakko Rieskaniemi.

Kalle Klemolasta tuli heränneiden ylioppilaiden keskeinen henkilö, jonka innostus veti mukaan muita ylioppilaita kuten Aukusti Oravalan. Sieviläisen opiskelijatoverinsa Antti Haikolan kanssa Kalle matkusti kesällä 1895 Sieviin saarnamiehenä tunnetun Juho Kivikaarron luo, missä hän koki lopullisen herätyksen. Klemola solmi 1898 avioliiton ja nuoret perustivat ensimmäisen kotinsa Helsinkiin, missä Kalle valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1900.

Opintojensa loppuvaiheessa hän toimi kolme kuukautta vt. kunnanlääkärinä Ylivieskassa. Lääketieteen lisensiaatiksi Klemola valmistui 1902. Joulukuussa 1901 hänet oli nimitetty Ylistaron ensimmäiseksi kunnanlääkäriksi, missä virassa hän toimi helmikuuhun 1908. Ylistarossa tultiin keskelle herännyttä kansaa, mutta lähemmäksi kotiseutua hän pääsi siirtyessään 1908 Kannuksen, Toholammin, Lestijärven, Himangan ja Lohtajan yhteiseksi lääkäriksi. Samalla hän toimi rautatien lääkärinä.

Kannuksen kunta oli varannut ensimmäiselle lääkärilleen asuintaloksi Mäkirako-nimisen talon kirkon takana, mutta Klemola rakensi itselleen kaksikerroksisen talon vastapäätä pappilaa vuonna 1909. Taloon kuuluivat myös väentupa, sauna ja navetta. Talo tuhoutui kylän suurpalossa 15.5.1934.

Lapsiluvun kasvaessa ostettiin Vasikkamäki-niminen maatila. Lääkärin työ viiden pitäjän alueella ei ollut helppoa. Sairasmatkat tehtiin omalla hevosella. Lähin sairaala oli Kokkolassa ja ainoa apu leikkauksissa oli vaimon lisäksi diakonissa Tyyne Lehväs. Vanhat heränneet, jotka ovat aikoinaan olleet Klemolan potilaina, muistelevat ettei hän pitkiä keskusteluja sairaiden kanssa pitänyt, mutta sanoi sairasta tutkiessaan ja hoitomääryksiään antaessaan jonkin lyhyen, mieleen jääneen kehotuksen.

Kalle Klemola ei pitänyt itseään kynämiehenä, mutta kirjoitteli säännöllisesti herättäjäyhdistyksen lehtiin. Vuonna 1912 jo opiskeluajoista vaivannut sydänvika antoi niin paljon huolta, että hän ryhtyi laatimaan lapsilleen, joita perheeseen oli syntynyt kymmenen, hengellistä testamenttia. Se on julkaistu Heräävä nuoriso-lehdessä vuonna 1932.

Aviopuoliso kuoli 1918 Keski-Pohjanmaalla raivonneeseen espanjantautiin. Muutamia kuukausia ennen kuolemaansa Klemola avioitui perheen uskollisen lastenhoitajan kanssa. Aavistaessaan lääkärinä kuoleman lähestyvän hän halusi turvata lapsilleen hoitajan. Läheiselle ystävälleen Wilhelmi Malmivaaralle hän lähetti kymmenen päivää ennen kuolemaansa kirjeen kertoen, kuinka hänellä on "paljon sisällistä ja ulkonaista taistelua".

Kalle Klemola kuoli palattuaan tuntia aikaisemmin viimeiseltä sairaskäynniltään. Hänellä oli ollut haaveena saada joskus saarnata kansalle. Niinpä hän oli 1911 kirjoittanut saarnan aiheena Matt. 11: 28-30. Sitähän ei koskaan pitänyt (julkaistu Hengellisessä kuukausilehdessä 1920), mutta Kannuksen kirkkoherra Vuorinen piti sen ruumissaarnan asemasta.

Aukusti Oravala sanoo ystävästään, josta oli tullut myös hänen lankonsa: "Mutta hän ei tunkeutunut kenenkään opettajaksi eikä esiintynyt milloinkaan yleisin, jumalisin puheenparsin. Hän lausui sanansa kuin sivumennen mutta sillä vakavuudella ja painolla, joka ei voinut olla jälkeä jättämättä... Hän oli ankara itseään kohtaan ja aina järkähtämätön jumalansanan ja totuuden ja tunnon vaatimusten puolesta."

Puolisot:

1. syyskuun 22. päivänä 1898 Helena (Helmi) Vilhelmiina Schönberg, syntynyt Merimaskussa marraskuun 27. päivänä 1877, kuollut Kannuksessa lokakuun 27. päivänä 1918, vanhemmat rovasti Johan Schönberg ja Naimi Josefina Hellgren.
2. Lapualla syyskuun 28. päivänä 1919 Kaisu (Katriina) Hakola, syntynyt Lapualla marraskuun 30. päivänä 1866, kuollut siellä kesäkuun 17. päivänä 1949, vanhemmat Aleksanteri Jaakonpoika Hakola (alkuaan Kitinoja) ja Kaisa Hermannintytär Klemettilä.

E.K.