Suvannon jälkeen alkaa vasta varsinainen Pitkäkoski, koski alkaa pohjapadolla, jonka niska ja yläpuolinen alue kannattaa kalastaa tarkasti. Tässä saattaa usein nähdä kalan pintakäyntejä. Samoin padon alla olevat montut reilun 50m matkalla ovat hyviä paikkoja. Sen jälkeen alkaa jakso tasaista koskijaksoa, joka tarjoaa runsaasti houkuttelevia kiventauksia ja kuoppia, joissa lohikalan on helppo tarkkailla ohi lipuvaa ruokatarjoilua. Rannat loivapiirteisiä ja helppokulkuisia polkuja joen molemmin puolin. Yleensä mutkan takana on aina paremman näköisiä paikkoja, niin nytkin!

Vahinkokallion mutka tarjoaa taas hieman kovempia kosken kuohuja, ja selväpiirteisempiä koskikönkäitä ja niiden alla useita hyviä monttuja. Tässä joki jo kohisee niin, että kalakaverin puheet eivät kovin kaukaa kuulu. Mistä sitten tullut nimi Vahinkokallio, perimätiedon mukaan uittomisten vene törmäsi "Kamarinnurkkaan" ja miehet hukkuivat koskeen. Tästä on maininta myös Alavetelin kirkonkirjoissa toisen hukkuneen kohdalla:"Drukn. vid stockflötning genom Vahingonkallio fors i Vetil, Sillanpää 8.5.1839" eli hukkunut tukinuitossa Vahinkokallion kosken läpi Vetelin Sillanpäässä 8.5.1839. Mutta jos jo silloin paikkaa on kutsutta Vahinkokallioksi, on oletettava että paikalla on tapahtunut jo aiemminkin jotain josta nimi tullut, ehkäpä jo vuonna 1730, jolloin kirkonkirjoissa merkintä kolmen miehen hukkumisesta tukinuitossa Halsuanjokeen?

Seuraava joenmutka paljastaakin sitten kyseisen Nurkkakiven tai Kamarinurkaksi kutsutun kalliopiikin, joka kurkottaa jyrkkäseinäisenä kosken ylle. Heti kiven kohdalla hyvä laajempi lähes suvantomainen kuoppa. Nurkkakiven päällä kannattaa käydä ihailemassa koskea ja sen kuohua. Hieno paikka varsinkin silloin, kun vesi vähän normaalia korkeammalla. Nurkkakiven kohdalla vastarannalla mökki, joten muista kunnioittaa mökkirauhaa, varsinkin jos pihalla auto.

Tästä alkaa myös kosken kanjonimainen jakso, jossa joen toinen ranta kohoaa jyrkkänä korkealle, kosken partaalla kulkevalle tielle saakka. Tästä alaspäin koski on jälleen hetken aikaa tasavirtaisempaa, tarjoten lukemattomia asentopaikkoja. Kosken rannoilla on useita kalliopiikkejä, ja kannattaa katsoa mihin astuu varsinkin sateisella säällä kalliot ja kivet ovat liukkaita.
Seuraava selväpiirteisempi kalastuspaikka on vanha Myllypato, jonka rakenteita on vielä hieman näkyvissä, tässä on useampia peräkkäisiä monttuja ja virran taittuma kohtia, joista kalan voi saada nappaamaan. Tästä alaspäin valtatien levähdyspaikalle ja sillalle asti on taas kalastettavaa aluetta koko joen leveydeltä, hyvää kahlattavaa aluetta varsinkin perhokalastajille. Sillankohta on tietenkin kalastettava, ainahan ne isot kalat sillan alla lymyävät. Sillasta alaspäin joki on tasavirtaista aluetta, tarjoten muutaman hyvän montun. Joki jakautuu vielä ennen Sillanpään-lahtea kahdeksi erilliseksi haaraksi, koskenalukset ovat hyviä paikoja, niissä voi myös useampi kiloinen hauki iskeä uistimeen.

Pitkäänkoskeen tehdään useita istutuksia kesäisin. Istutukset tehdään tasaisesti koko koskijaksolle, lisäksi koskesta saadaan satunnaisesti myös harjusta ja luontaisesti lisääntyvää taimenta.

Ajo-ohje Pitkäkoskelle: Valtatieltä lähtee joen molemmin puoli kulkevat soratiet, joilta helppo siirtyä koskelle. Leirintäalueen tieltä komeat näkymät alas koskelle, useita levennyksiä autoa varten. Myös sillan pielen levähdyspaikalta löytyy tilaa autolle. (katso kartta)

Hieman Siponkosken alapuolella joki yhtyy sitten Perhonjokeen ja ottaa suunnan kohti Vetelin kuntakeskusta. Siponkoskelta soratie kohti Vetelin keskustaa, matkaa n. 6km. Tie tulee ulos Heikkilän kylällä, vain hieman Heikkilänkosken sillalta keskustaan päin.

Tänäpäivänä joelle johtaa kapea tie, jonka päässä parkkipaikka. Alueella uimaranta ja saareen on tehty myös tulentekopaikka ja penkkejä myös kalamiehien käyttöön. Koskessa paljon mahdollisia kalan lepopaikkoja, virta voimakasta.