Pätkä Juoppiksesta
JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJASTA, OSA 1
14.4 Tiistai
Luultavasti nukuin tosi sikeästi. Näin nimittäin unta, jossa nukuin ja
heräsin vähän väliä. Oli tosi pöhköä herätä aamulla, kun en ollut varma,
että nukunko todellisuudessa edelleen. Päätin pestä hampaat ja tarkistaa,
että olenko todella hereillä. Työnsin harjan syvälle kurkkuun, joka sai
aikaan akuutin oksennuskohtauksen. Olin hereillä.
Vittu, olen ollut 12 päivää ilman viinaa. Pelastus tylsään päivääni tuli
klo 12, jolloin frendini pyysi mua Tampereelle muuttomieheksi. Sen systeri
oli muuttamassa mansesteriin ja pyysi viemään sen huonekalut
pakettiautolla uudelle kämpälleen. Frendi sanoi, että voisimme jäädä
Tampereelle yöksi. Sillä oli jotain vapaalippuja hotelliin. Käytiin
heittämässä kamat ja painuttiin hotelliin. Frendini oli hommannut mukaan
pari kossua, jotka korkattiin heti huoneessa. Koska en ollut dokannut
miltei kahteen viikkoon, ei viina meinannut rämpiä päähän ollenkaan.
Frendini sammui jo ennen yhdeksää. Taas istuin yksin bunkassa
toljottamassa telkkaria. Päätin käydä paikallisessa pubissa. Tapasin,
siellä yhden vetävän näköisen leidin, mutta ehdotettuani hänen
sukuelintensä manuaalista tyydyttämistä huomasin olevani taas yksin,
kuhmun kanssa. Lähdin hoipertelemaan hotelliin.
15.4 Keskiviikko
En saanut unta, joten join koko minibaarin tyhjäksi. Luultavasti
erilaisten viinojen sekaisin juominen saa mielen vikkeläksi. Minä
nimittäin väänsin frendini sekä oman rannekelloni näyttämään klo 8.00.
Tämän jälkeen soitin hiljaa respaan ja kuiskaten pyysin heitä soittamaan
kokeilumielessä huoneemme numeroon. Pujahdin nopeasti sänkyyni. Hetken
kuluttua puhelin soi, johon frendinikin heräsi. Vastasin puhelimeen ja
kiitin. Selitin, että se oli puhelinherätys. Frendini katsoi kelloaan
epäuskoisena ja kysyi paljonko mun kello oli. Sanoin, että kahdeksan
aamulla. Frendini sanoi, että pitää varmaan mennä aamiaiselle. Sitten se
katsoi ikkunasta ulos ja ihmetteli, että missähän vitussa aurinko mahtoi
olla? Frendini oli kuitenkin sen verran päissään, että päätti lähteä
aamiaiselle. Minä sanoin, että tulen perässä. Hiivin käytävään katsomaan,
kun frendini painui respan ohi pimeään suljettuun ravintolaan. Hetken
kuluttua vastaanottovirkailija meni frendini perään kysymään, että mitä
tämä haki. Frendini vastasi, että aamiaista. Respan mimmi selitti, että
aamiainen tarjoillaan vasta viiden tunnin kuluttua. Frendini mökelsi, että
mikä vitun aamiainen se on, joka yhdeltä päivällä tarjoillaan! Kesti aika
kauan, ennen kuin frendini tajusi, että kello on yksi yöllä. Olin peiton
alla tirskumassa kun frendini tuli huoneeseen. Hän sanoi vain, "haista
paska".
Lähdettiin aamulla Tampereelta. Vaikka en ollut juonut kuin yhden illan,
niin silti oli aivan tajuton kanuuna. Frendini pysähtyi johonkin korvessa
olevan autojobbarin pihaan. Mulla oli niin paha olo, että en viitsinyt
mennä sisälle. Katselin pihalla olevia romuja, kun yht'äkkiä pellon
laidassa kuului helvetillinen räjähdys ja samassa mökin katto lensi männyn
latvaan! Säikähdin niin tolkuttomasti, että koko päätä alkoi särkeä aivan
vitusti joka puolelta. Ajattelin ensin, että olikohan tämä
juoppohulluuskohtaus, mutta kun frendini ja autojobbari singahtivat
pihalle naamat valkoisina tajusin, että en ollut nähnyt harhoja.
Autojobbari vain mongersi, "niitten pontikkapannu räjähti, voe helvetti,
niitten pontikkapannu räjähti". Kieltämättä ilmassa väreili kirkas
etanolin tuoksu. Lähdettiin käymään onnettomuuspaikalla. Luultavimmin iso
käryävä monttu oli entinen pirtin paikka. Löysimme pihassa olevasta
vajasta useita pulloja pontikkaa. Päätimme pelastaa isäntäväen ennen
poliisien saapumista, joten veimme pontikat mennessämme.
Join illalla himassa ponua. Se oli hyvin tehtyä. Päätin lähteä joku päivä
etsimään Nurmijärven metsistä sitä pontikkapannua, toisaalta se on voinut
lentää jopa yli läänin rajojen. Oli se niin mieletön jysäys.
16.4 Torstai
Lopetin ryyppäämisen tältä erää. Rintaan pisti ja panetti. Illalla pisti
enää rintaan.
17.4 Perjantai
Kristian tuli käymään. Sen kulmakarvat olivat alkaneet taas kasvaa.
Hassunnäköistä kun kulmakarvat ja parta ovat yhtä pitkällä sängellä. Tällä
kertaa Kristian ei raahannut viinaa mukanaan. Ehkä se säikähti viime
kertaa. En tiedä oliko se vetänyt jotain pillereitä, mutta yht'äkkiä
Kristian ehdotti, että alkaisimme painia! Minä en ole koskaan paininut
selvinpäin, enkä kertaakaan miehen kanssa. Minusta kahden miehen
painiminen kerrostalokaksiossa tuntuu hieman homoeroottiselta ratkaisulta.
Olin sen verran pelokas, että päätin selvittää asian kertalaakilla. Löin
salamana Kristiania nyrkillä keskelle taulua. Kristian vinkaisi ja alkoi
pitää hehkuvasta nokastaan kiinni. Kuulin omin korvin Kristianin nenän
kautta sykkivät sydänäänet. Metkaa, Kristianin nenästä kuului, pupum,
pupum, pupum... Vittu, se oli kuin Jari Sillanpään CD! Kristian alkoi
möksöttää heti kun nenä ja silmät lakkasivat vuotamasta. Kummallinen
epeli, kun lyö nenään, niin nenästä alkaa vuotaa veri ja silmistä
kyyneleet. Outo homo, onneksi se lähti pian.
18.4 Lauantai
Ei ole mitään tekemistä. Tylsää.
19.4 Sunnuntai
Ei ole mitään tekemistä. Tylsää
20.4. Maanantai (viikko17)
Sain aamulla shokin luettuani, että ihminen voi saada viinakrampin vielä
monta päivää dokaamisen lopettamisen jälkeenkin. Ramppasin vähän väliä
peilin ääressä tarkistamassa, että olinko mahdollisesti
delirium-kohtauksessa hakannut yläleuan etuhampaat poikki.
21.4 Tiistai
Odotin viinakramppia, jota ei oman käsitykseni mukaan tullut.
22.4 Keskiviikko
Päätin lopettaa viinakrampin odottamisen, joten kävin Alkossa. Aloin
tissutella giniä, joka jostain kumman syystä sai mieshormonini hyrräämään.
Muistin, että yläasteella luokallani oli sikahyvännäköisiä gimmoja. Päätin
kutsua luokkakokouksen koolle. Soitin ainoastaan luokallani olleille
gimmoille. Tehtävä oli hankala, koska kaikki nimet, jotka löysin
puhelinluettelosta olivat muka vääriä. Aloin soitella gimmojen
vanhemmille, joilta sainkin nykyisiä osoitteita ja puhelinnumeroita.
Muutamat gimmat olivat jo tulleet äideiksi, joten jääväsin nämä
automaattisesti pois bileistäni. Eronneet muijat hyväksyin tietyin
varauksin kutsuvieraslistaani. Mimmit olivat ihmeissään, että eikö
luokkakokouksen pitänyt olla vasta 20 vuoden kuluttua. Yksi mimmi jopa
löysi luokkasormuksensa, jossa luki: "Hesperia 01.05.2018:" Jouduin
selittämään mimmille, että hän oli saanut mahdollisesti väärän sormuksen.
Sain houkuteltua mimmit paikalliseen pubiin. Gimmat oli vähän ihmeissään
kun paikalla ei ollut muita kundeja kuin minä. Osa mimmeistä oli jo aika
pahasti rouvittunut, joten iskeydyin teiniajan pahimman loppasuun seuraan.
Näytti pimpero-Pialle vieläkin soppa maistuvan. Pia poltti jo skolessa
helvetisti röökiä, joten sen ääni oli palanut möreämmäksi kuin omani.
Pyysin Pia puhumaan vähän hiljempaa. Nolotti kun gimma puhui miehekkäämin
kuin minä.
Muut luokkatoverit (siis gimmat) lähtivät nokka pystyssä jo aikaisin
himaan, mutta pimpero-Pia jäi kurlaamaan kanssani. Valomerkin jälkeen sain
riivattua mimmin kämpilleni. Pia oli aika päreessä, kun törmäsin
kammottavaan muistoon. Akka ei osannut vieläkään suudella. Se tuli suu
auki päin näköä. Tuntui kuin olisin suudellut viemäriputken päätä. Oli
tosi dorkaa pyörittää kieltä kuin toisen maailmansodan aikaisen
potkurikoneen ropelia naaman keskellä olevassa ammottavassa reiässä.
Pialla on niin hirveä imu päässään, ettei olisi tullut mieleenkään
harrastaa oraaliseksiä sen kanssa. Se olisi varmaan imaissut jorman
juurineen irti. Huh, vieläkin menee kylmiä väreitä.
23.4 Torstai
Aamuyöllä kiipesin pimpero-Pian kanssa parvelle. Ei mennyt aikaakaan, kun
tämä humaltunut Leo Lastumäen äänellä mörisevä kummajainen kipusi
päälleni. En tiedä kumpi haisi enemmän vanhalle kessulle, Pian ylä- vai
alapää. Olin ajellut pimpero-Piaa edellisen kerran n. 15 vuotta sitten.
Nähtävästi Pia on katsellut kuluneiden vuosien aikana aktiivisesti
saksalaisia pornoleffoja, koska se alkoi heitellä kummallisia repliikkejä.
"Arsloch! Oooooh, ich bin so klein und du bist so groos! Oooh, geil, geil,
ich komme!" Muistini mukaan Pia ei lukenut koulussa saksaa lainkaan, joten
kyseessä oli nähtävästi aihekohtainen sanasto. Saksankieliset karjahdukset
korvan juuressa vaikuttivat potenssiini pehmentävästi. Tämän huomattuaan
pimpero-Pia siirtyi kotimaiseen replikointiin. Kaksiossani kaikui, "pane,
pane, pane...". Kuuntelin tätä monotonista kailottamista 10 minuuttia,
jonka jälkeen kysyin Pialta, että mitä se luulee mun tekevän. Rukouksiini
nähtävästi vastattiin, koska aivan yht´äkkiä Pia sammui kuin seinään.
Aluksi luulin, että se kuoli, mutta salamannopeasta kuorsauksen
aloittamisesta saatoin arvioida sen nukkuvan.
Aamulla selvisi, että pimpero-Pia ei olekaan eronnut vaan seurustelee
umpitollon nyrkkeilijän kanssa. Kaiken kukkuraksi tämä älypää neitokainen
soitti minun puhelimestani sekopäänyrkkeilijän kännykkään ja liversi
tälle, "mä oon täällä mun entisen tyttökaverin luona... joo mäkin rakastan
sua". Samantien puhelin soi. Umpihullu nyrkkeilijä tarkisti kenen
numerosta Pia soitti. Hienoa, piti heittää akka ulos kämpiltä ja mennä
ostamaan vieteripamppu ja kaasuase pimpero-Pian ansiosta. Odottelin hullua
nyrkkeilijää koko päivän ja illan. Pelotti niin vitusti, etten ehtinyt
kärsiä kankkustakaan.
24.4 Perjantai
Näin taas vaihteeksi aivan dorkaa unta. Minulla oli niin paha tulirokko,
että hoitajan piti vähän väliä suihkauttaa vaahtosammuttajalla
ilmiliekkeihin roihahtaneita raajojani. Lääkäri tuli huoneeseen ja määräsi
minulle antibioottikuurin ja puoli tuntia raskaansarjan nyrkkeilyä. Minua
lähdettiin taluttamaan sairaalaan kellariin, jossa oli kehäneliö. Vaikka
näin unta, olin tosi heikkona. Tuntui oudolta pyörtyä unessa. Kehään
kiipesi Mike Tysonin ja Toni Halmeen cocktail, järkäle joka oli tatuoitu
täyteen viivakoodeja. Minulle pantiin päähän "Mauno Ahonen kuulokkeet",
joista tuli suorana Ilmo Lounasheimon selostus. Kehätuomarina oli Höyry
Häyrinen. Jättiläiskokoinen EAN-koodi hyökkäsi kimppuuni ja löi vinkuvan
koukun suoraan päähäni, sillä seurauksella, että pääni lähti kuin
pingispallo irti. Nuppini pomppi kuin pingispallo suoraan katsomoon, josta
yleisö yritti ottaa sitä kiinni. Kaulassani olevasta reiästä yritin
huutaa, "varokaa, se on mun pää!". Onneksi heräsin omaan korinaani.
Kokeilin monta kertaa päivän aikana, että pääni on tukevasti paikoillaan.
Päätin tarkastaa, ettei kurkkuni vuotanut, joten kävin ostamassa korin
keskikuraa. Ei se ainakaan kurkusta vuotanut, kusetti vaan saamaristi. Kun
juo kopan keskiketterää tulee aika tunkkanen olo. Kummallista, aina kun
röyhtäisee tulee puoli desiä yrjöä suuhun. Täytyy siirtyä huomenna
takaisin ihmisviinaan.
25.4 Lauantai
Naamani oli aamulla niin turvoksissa, ettei se mahtunut edes kokonaan
peiliin. Löysin yhden vajaan bissen, jonka heitin huikalla hetulaan.
Oksensin yhtä soittoa noin puoli tuntia. Se ei johtunut siitä, että olin
käyttänyt pulloa tuhkakuppina, vaan kurkkutorvessa keikkuvasta
tupakantumpista. Kun oli vakuuttunut, että olin varmasti nielaissut tumpin
eikä mahassa ollut enää lainkaan oksennettavaa kipitin kaasuase taskussa
Alkoon. Ostin paljon hyvää juomatonta viinaa.
26.4 Sunnuntai
Örvelsin kännissä. Hajanaisia muistikuvia. Yritin kusta känisevän naapurin
postiluukusta sisään... muistaakseni se oli kusemista. Pelti kiinni.
27.4 Maanantai (viikko 18)
Join nähtävästi eilen pitkävaikutteista viinaa, koska olin vielä
aamullakin kunnolla jurrissa. Päätin olla katkaisematta hyvää känniä,
joten odottelin keppanapullo kourassa Alkon aukeamista. Lähdin
hoipertelemaan kaupungille ja huomasin ilokseni, että daamit olivat jo
siirtyneet kesävetimiin. Kadulla sipsutteli minihameeseen verhoutunut
ilmiselvä huora. Joku vitun pervo sähköasentaja jäi tuijottamaan
pakettiautostaan huoran hanuria niin innokkaasti, että ajoi suoraan
ratikan alle. Mä nauroin niin hulluna, että multa lensi laatat. Huorakin
hihitteli jatkaessaan matkaa. Kävin Alkossa ja paluumatkalla näin kuinka
palomiehet yrittivät irrottaa vittuuntuneen näköistä puristuksissa olevaa
sähköasentajaa. Se oli varmaan jäänyt mulkustaan kiinni siihen romuun.
Runkkari mikä runkkari.
Päätin perustaa uuden pyhäpäivän. Tästä eteenpäin 27. huhtikuuta on
nimeltään, "juopotti". Katselin kartsalla teputtelevia ihmisiä ja
kurlaisin tuoretta viinaa. Täytyy myöntää, että mimmit olivat vetävän
näköisiä näin kevään korvalla. Aloin pohtia hulluna, miten saisin
riivattua jonkun kikkelin joulukirkon kämpilleni. Nähtävästi kuudes
peräkkäinen dokauspäivä oli vaatinut veronsa, koska sammuin kesken
funtsimisen.
28.4 Tiistai
Heti aamusta oli hälyttävä krapula. Onneksi kämpillä oli vielä juomatonta
viinaa. Muistin pohtineeni edellispäivänä pimpunsaantikikkoja. Tämä oli
onnenpäiväni, sillä sain heti loistavan idean! Rustasin paperille
ilmoituksen: "Erotiikkamessut vain naisille! Avoinna koko kesän! Vapaa
pääsy! Osoite: Vaasankatu 48 C! Huom! Oma saippua ja pyyhe mukaan!
Lesboilta pääsy kielletty! " Lähdin välittömästi viemään ilmoitustani
kaikkiin mahdollisiin lehtiin. Nähtävästi lehdillä menee huonosti, sillä
Kirkkoa ja Kaupunkia lukuunottamatta kaikki julkaisivat ilmoitukseni. Jäin
odottamaan hullunkiilto silmissäni ilmoituksen tehoa.
Vittu, viina ei enää noussut kunnolla päähän. Pohdin, että pitäisikö hakea
huoltamolta rekan paineilmajarrujen jäänestoa ja alkaa juoda sitä. Aloin
laskea varpaitani ja tulin aina samaan tulokseen, 27 varvasta. Päädyin
sellaiseen arvioon, että olin laskenut mahdollisesti jonkin varpaan
useampaan kertaan. Painuin parvelle laskemaan lampaita.
29.4 Keskiviikko
Heräsin ihan hirveään oloon. Juuri kun olin menossa ovelle hakemaan
lehteä, joku rimputti sikana ovikelloa. Säikähdin niin helvetisti, että
hyppäsin eteisen kattolamppuun, joka irtosi johtoineen katosta. Avasin
varovasti oven. Äkkiä kun vilkaisi, olisi luullut nähneensä robotin. Niin
paljon oli peltiä ja metalliromua ämmän naamaan saatu ängettyä. Se kysyi,
että onkos täällä ne erotiikkamessu?. Kiskasin kilisevän ämmän sisään ja
panin oven kiinni. Toljotimme toisiamme ihmeissämme. Sitten se kysyi, että
onko täällä lävistysnäytöksiä? Mä olin aivan ihmeissäni, että mitä
helvetin lävistysnäytöksiä? Mimmi selosti, että se oli nähnyt lehdessä
ilmoituksen naisten erotiikkamessuista ja se haluaisi kieleensä lisää
renkaita. Se avasi mulle suunsa, joka oli täynnä kaiken maailman
metalliromua. Yhdellä vilkaisulla tajusin, että työntäisin jormani
mieluummin vaikka puunkuorintakoneeseen kuin tuon peltilehmän suuhun. Sain
selvitettyä mimmille, että erotiikkamessut on tältä päivältä peruttu. Kun
akka oli lähtenyt, pystyin kuulemaan vielä kadultakin sen lärvistä
lähteneen räminän.
Päivällä alkoi olla lievästi sanottuna neuroottinen olo. Yritin ottaa
tärpättiä, mutta se ei enää pysynyt sisällä. Soitin Leppävaaran katkolle,
josta sain paikan. Pyysin kyytiä frendiltäni, joka lähtikin heittämään
mua. En viitsinyt kertoa sille minne olin menossa. Matkalla frendini
kyseli, että mitä aion tehdä vappuna. En viitsinyt sanoa, että olla
katkaisuhoidossa.
Päästyäni perille jouduin puhaltamaan alkometriin. Koetin selittää, että
en tullut hakemaan autonkuljettajan paikkaa vaan saamaan lääkitystä viikon
putkeen. Puhallustesti näytti vielä 1,8 promillea, vaikka olin jo aivan
selvä! Hoitaja sanoi, että mä saan lääkitystä vasta kun promillet ovat
laskeneet tasan yhteen. Siellä mä istuin röökihuoneessa tärisemässä muiden
juoppojen kanssa ja odotin sitä yhtä promillea. Sain vasta illalla
ensimmäiset napit huuleen. Kylläpä helpotti. Ennen nukkumaan menoa
jaettiin unilääkkeet. Siinä me seistiin juopot nätissä jonossa mukit
kourassa kuin ehtoolliselle menossa. Mä päätin, että huomenna tää poika
lähti vapun viettoon.
30.4 Torstai
Singahdin sängystä kuin telkkä pöntöstä, kun joku aasi ryskytti ovea ja
huusi aamiaiselle. Luultavasti katkon pillereillä oli oma osuutensa outoon
yöhön, jonka koin katkolla. Näin unta, jossa olin vappumarssilla Helsingin
keskustassa. Minä olin ainoa, jolla oli helvetin suuri Suomen
kommunistisen puolueen, eli SKP:n lippu olalla. Huusin suoraa huutoa
Leonid Brezhneviä ja Nicolae Ceausescua takaisin valtaan. Kaikki muut
kulkueessa olivat marsilaisia. Ne olivat vain 60 senttiä pitkiä ja niillä
oli asunaan vihreä limakalvo. Ne morsettivat minulle, että vain
marsilaiset saavat osallistua marssiin. Hetken kuluttua luokseni tuli
ilmapallokauppias, joka myi minulle dinosaurus-ilmapallon. Sidoin pallon
käteeni, kun yhtäkkiä pallo jäi jonnekin jumiin. Katsoin taakseni ja
huomasin taluttavani 20 metriä korkeaa elävää dinosaurusta. Dinosaurus
otti minut käpäläänsä ja iski päähäni 5 metriä pitkän pirtelöpillin ja
alkoi imeä mua tyhjäksi. Heräsin siihen, että sain elämäni suurimman
orgasmin. Huusin vielä hereillä ollessanikin, "älä lopeta!". Tajuisin,
että kauhun ja kiiman ero on tuskin havaittavissa. Voihan vittu mikä uni!
Se sama pillerisavotta jatkui pitkin päivää. Siellä me seistiin muki
kourassa hakemassa pillereitä. Oli huima fiilis viettää vappua
katkaisuhoidossa ammattilaisten kanssa. Yksi kaveri kysyi, että haluanko
ansaita tonnin? Mun olisi pitänyt vain mennä Vantaalla yhteen kämppään ja
ampua asunnon haltija. Se kuulemma myi pirtua, johon oli sekoittanut
paloöljyä. Lupasin, että käyn ampumassa sen ilmaiseksikin heti katkolta
päästyäni. Juoppoja ei kuseteta. Aloin viihtyä katkolla, joten jäin
viettämään vappua sinne.
1.5 Perjantai
Katkolla oli juoma-automaatti, josta sai mehua. Ehdotin parille kaverille,
että järjestettäisiin pikku vappu-brunssi. Kävisin hakemassa pullon
pirtua, jonka kaataisin mehun joukkoon. Voisi olla vilskettä ja vipinää
kun kaikki vahvassa lääkityksessä olevat katkon juopot alkaisivat painaa
letkistä pitkin katkon käytäviä. Päätimme antaa armon käydä... tällä
kertaa.
2.5 Lauantai
Aika alkoi jo käydä pitkäksi katkolla. Ainoa hupi oli kuunnella tosi
veivaajien tarinoita kunnon dokaamisesta. Yksikin puuseppä oli pelännyt
nukkumista niin paljon, että pisti Rambo-puukon tyynyn alle turvaksi.
Aamulla sen tyyny, tyynyliina ja patjan yläosa oli kahden millin
suikaleina. Se ihmetteli, ettei ollut painajaisissa pyöriessään sahannut
itseltään päätä irti. Päätin kerätä kamat ja lähteä himaan katsomaan
lätkää. Suomi voitti 6 - 0, mutta eniten kiinnitin huomiota latvialaisiin
mimmeihin, jotka istuivat katsomossa. Taas alkoi panettaa. Päätin avata
erotiikkamessut uudelleen.
3.5 Sunnuntai
Funtsin, että pitäisiköhän hakea duuniin. Päätin funtsia vähän tarkemmin,
mutta vasta ensi viikolla.
4.5 Maanantai (viikko 19)
Aloin selailla lehtiä, joissa oli tarjolla vapaita työpaikkoja. Paskoja
hommia. Lähes poikkeuksetta duunit olisivat vaatineet säännöllistä
läsnäoloa. Ne työpaikat, jotka kiinnostivat eniten, edellyttivät
akateemista loppututkintoa. Soitin yliopistoon ja kysyin millaisia ovat
akateemiset loppututkinnot?
Löysin mieleiseni työpaikan Nokian ulkomaankaupan projektijohtajana.
Valitsin yliopistolta saamastani listasta muutamia hyvältä kuulostavia
akateemisia loppututkintoja, koska ko. virka edellytti akateemista
loppututkintoa.
Rustasin heti hakemuksen: "Olen kolmekymppinen asiansa osaava pirtsakka
johtajatyyppi. Olen tottunut olemaan päättävissä tehtävissä. Harrastan mm.
viinejä. Minulla on mm. seuraavat loppututkinnot: teologi, agronomi,
oikeustieteitten maisteri, filosofian maisteri ja lääketieteen maisteri.
Valitettavasti humanistisissa tieteissä olen vasta kandidaatti (hum.
kand.). Lisäksi kävin Vallilan ammattikoulussa kolme kuukautta
autoasentajan linjaa. Minulla ei ole perhettä, joten olen valmis
matkustamaan hyvinkin pitkälle. Palkkatoivomukseni on vähintään neljä
tonnia... puhtaana hanskaan. Alan jo nyt odottaa pikaista
yhteydenottoanne. Mikäli en vastaa puhelimeen, niin olen varmaankin
kaupassa. Olen muuten mies."
Mielestäni hakemukseni oli niin kattava, että kävin ottamassa siitä 100
kopiota. Lähetin samana päivänä vielä pariinkymmeneen muuhun paikkaan
kirjeeni. Olin niin innoissani, että aloin sovittaa ainutta
perintösolmiotani heti kaulaan. Olin kuristaa itseni, joten pyysin
talkkaria tekemään kravattisolmun puolestani.
5.5 Tiistai
Katselin eilen Suomen ja Kazahstanin välistä lätkämatsia, jossa hakattiin
surutta suomalaisia. Tulin siihen johtopäätökseen, etten ikinä lähde
lomamatkalle Kazahstaniin. Minähän en rahojani hulluille anna, vittu.
6.5 Keskiviikko
Nähtävästi rauhoittavat poistuvat elimistöstä paljon hitaammin kuin viina.
Näin taas oudon unen. Asuin älyttömän isossa talossa, jonka alle oli
rakennettu salainen bunkkeri. Hovimestari tuli kiirehtien
kirjastohuoneeseen sanomaan minulle, "Sir, nyt on kiire!". Säntäsin
suoraan salaiseen bunkkeriini, jossa oli vain yksi mystisen näköinen
pomppiva puhelin. Puhelimesta kuului monotoninen viesti: "Tule kusipäitten
kokoontumisajoon, HETI!" Puin ylleni asentajan haalarit ja hyppäsin
pakettiauton rattiin. Matkalla messukeskuksen parkkipaikalle näin
ainoastaan pakettiautoja, joita ajoivat samanlaisiin asentajan haalareihin
pukeutuneet salaperäisen näköiset hiipparit kuin minä. Pakettiautot
parkkeerattiin kylki kylkeen kiinni. Autojen ovet eivät auenneet, joten
kömmimme sivuikkunoista seuraavaan autoon ja taas seuraavaan kunnes
tulimme reunimmaisen auton ovesta ulos. Odottelimme kärsimättöminä
täysinäisen parkkipaikan reunassa, kunnes kuulutettiin mun nimeni!
Valtavat suosionosoitukset olivat halkaista korvani. Mulle asennettiin
benji-valjaat, joiden varassa mut hinattiin yli sadan metrin korkeuteen.
Päästyäni lakipisteeseen, kuulin alhaalta yhteishuudon: "Miltä näyttää!!"
Katselin alas, jossa näkyi oikeastaan vain pelkkää peltiä. Kylki kylkeen
parkkeeratut pakettiautot näyttivät isolta peltilevyltä, joten huusin
mukanani olleeseen megafoniin: "Pelliltä!" Vastaukseni sai aikaan niin
valtavan riemun asentajissa, että korviini koski vaikka olinkin yli sadan
metrin korkeudessa. Benji-nosturia ohjannut asentajakin yhtyi riemuun
sillä seurauksella, että nosturi nakkasi mut kaaressa päin YLE:n
lähetysmaston satelliittilautasta. Törmätessäni päin lautasta olin
kuulevinani MTV:n Huomenta Suomi-lähetyksen Lauri Karhuvaaran imitoivan
Elvistä. Mitä helvettiä, onko Karhuvaara loikannut Yle:n aamu-tv:hen?
Samassa heräsin telkkarin pauhuun. Karhuvaarahan se siellä rupatteli. Oli
jäänyt telkkari päälle. Päätin, etten ikinä mene pakettiauton kyytiin,
enkä Elviksen.
7.5 Torstai
Olin näköjään hakenut Merita-Rahoituksen toimitusjohtajaksi, koska sain
heiltä kirjeen. "Emme ole hakeneet yhtiöömme uutta toimitusjohtajaa, joten
emme voi käsitellä hakemustanne. Kiitos kuitenkin mielenkiinnostanne
paikkaa kohtaan." Kimpaannuin niin paljon saamastani kohtelusta, että
lähetin Merita-Rahoitukseen vastineen. "Vittu pitäkää johtajanne. Ei olis
edes kiinnostanut. Konkkaan te meette kuitenkin. Moido!" Kielteisiä
paineita purkaessani tuli niin hyvä mieli, että päätin klampsia
viinakauppaan. Ensin kävin lopettamassa tilini Meritassa. Yritin myös
lopettaa kaikkien ystävieni tilit Meritassa, mutta minulla olisi kuulemma
pitänyt olla valtakirjat. Päätin hankkia ne myöhemmin. Mulle ei vittuilla.
Katselin illalla Suomen matsia Ruotsia vastaan. Sain niin hirveän raivarin
1 - 0 tappiosta, että nakkasin telkkarini ikkunasta ulos. Nukahdin uuteen
tuutulauluuni: "Mats Sundin är homoseksual, homoseksual, homoseksual, Mats
Sundin är homoseksual..."
8.5 Perjantai
Kävin etsimässä telkkariani pihalta. Ei löytynyt. Huomasin, että naapuri
oli hankkinut autoonsa kattoluukun. Se oli nähtävästi vielä keskeneräinen,
koska siitä puuttui varsinainen luukku. Kävin ostamassa vähillä varoillani
uuden telkkarin. Sain käytetyn mustavalkoisen matka-TV:n. Kiva katsoa
euroviisuja 12 tuuman mustavalkoisesta persereiästä! Lätkämatseissa ei näy
edessä kiekkoa. Päätin tappaa Mats Sundinin. Sen homon takia mulla ei ole
enää väritelkkaria.
9.5 Lauantai
Törpöttelin pitkin päivää keppanaa. Törmäsin päivällä naapuriini, joka
kysyi raivona, että tiedänkö kuka on heittänyt telkkarinsa ikkunasta
pihalle? Näyttelin hämmästynyttä. Naapuri kertoi, että joku kusipää oli
heittänyt telkkarinsa hänen autonsa katon läpi. Paiskautuessaan katon läpi
telkkari oli räjähtänyt autossa, joten koko auton ohjaamo, penkit ja
sisustus oli lentänyt huisin helvettiin. Koetin olla sympaattinen ja
kysyin, että miten hänen karvanopille kävi? Naapurini katsoi mua
vihaisesti.
Katselin illalla euroviisuja. Päätin sanoittaa Suomen seuraavan
euroviisun. Kuunneltuani Marika Krookin esittämän biisin, tulin siihen
lopputulokseen, että sanoitustyö kannattanee tehdä kännissä. Säikähdin
aivan helvetisti kun Suomi sai ensimmäiset pisteensä. Niin mielipuolinen
mekastus alkoi 12" telkkaristani, että päätin lisätä tappolistaani myös
kisan selostajat. En tiedä mitä ne siellä hakkasivat. Voittajaksi
selviytyi Israelin Dana International. Täytyy sanoa, että pantavan
näköinen gimma. Frendini soitti heti kisan jälkeen ja kertoi, että
voittaja olikin alunperin mies. En ollut uskoa korviani. Olin pannut
useita paljon pahemmankin näköisiä muijia. Heitin taas telkkarini
ikkunasta pihalle ja kävin oksentamassa. En saanut unta, koska olin täysin
varma, että olin taatusti joskus pannut miestä. Oli se niin hyvännäköinen
nainen, eiku...
10.5 Sunnuntai
En viitsinyt lähteä kämpiltäni mihinkään, koska viime yönä heittämäni
telkkari oli mäjähtänyt karvanoppa-naapurini auton konepeltiin. Ei se ole
paskapuhetta, että Datsun kestää.
11.5 Maanantai (viikko 20)
Heräsin aamulla hirvittävään vitun-huutoon, joka kantautui pihalta.
Naapurini repi hiustuppoja päästään ja huusi kuin sika sähköpiiska
rectumissa. "Kuka vitun sekopää paiskoo telkkareita mun autoni katolle",
mylvi naapuri ja mittaili katsellaan talomme ikkunoita. Päätin pystytellä
vielä tämänkin päivän kotona. Pyysin frendini tuomaan mulle kopallisen
bisseä. En olisi jaksanut istua selvinpäin himassa, varsinkaan kun ei
ollut enää telkkariakaan. En ollut kovin innostunut kantamaan uutta
telkkaria kämpille, samalla kun naapuri kaivelee vanhan telkkarini
kappaleita Datsunin romustaan. Olisi voinut jäädä ylle ikävä epäilyksen
varjo.
Frendini toi venäläistä pirtua. Se ei kuulemma jaksanut raahata
kaljapulloja pitkin rappukäytäviä. Sanoin frendilleni, että se saa ostaa
mulle opaskoiran jos multa lähtee näkökyky sen pirtun takia. Frendini oli
anteliaalla päällä, koska se lupasi kaupanpäälle vielä valkoisen kepinkin.
Mua ei ihan hirveästi naurattanut kun haistoin venäläistä pirtua. Se haisi
ihan kynsilakanpoistoaineelle. Kokeilin kaikkia mahdollisia blandiksia,
mutta mikään ei kyennyt peittämään kammottavaa paloöljyn makua pirtusta.
Lopulta aloin juoda pirtua lihaliemen kanssa. Loistava idea, ei tarvinnut
taas funtsia oliko tullut syötyä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun sammuin
lihaliemikupin ääreen.
12.5 Tiistai
Olin nähtävästi kännissä vielä aamulla, koska heräsin vaatekomerosta
kuselta. Lähdin hoipertelemaan jännittyneenä pitkin kämppään, koska
huomasin ettei mulla ollut lainkaan perinteistä kakkahätää. Löysin hajun
perusteella kirjahyllyn laatikosta paskat. Olin melko vakuuttunut omasta
paskastani, joten siivosin läjän kiltisti pois. Päätin jättää jatkossa
pirtut juomatta. Onneksi mulla oli vielä näkökyky tallella.
Päivällä sain postia Kempeleeltä. Olin lähettänyt johonkin sähköfirmaan
työpaikkahakemukseni. He olivat kiinnostuneita minusta. Soitin heti
pääkallopaikalle ja ehdotin, että voisin vaikka aluksi pitää kesälomani
pois. He ihmettelivät, että mitkä vitun kesälomat? Selitin heille, että
kaikissa kunnon työpaikoissa on tapana pitää kesällä lomaa. Lisäksi
teroitin heille, että en suostu tekemään minkäänlaisia sähköasennuksia,
koska sain kaksi vuotta sitten mojovan sähköiskun. Kaverini oli ostanut
Pattayalta jonkun ihmeellisen sähköllä toimivan peniksenkehittäjän.
Jurripäissämme aloimme testata tuota taikasähkökirnua. Työnsin jormani
vekottimen kurkusta sisään, frendini tökätessä innostuneena töpselin
seinään. Lensin n. viisi metriä selkä edellä olohuoneesta suoraan eteisen
seinään. Puoleen minuuttiin en tiennyt kuka olen, vaikka olin kokoajan
tajuissani! Se oli hurja fiilis seistä seinää vasten mulkku täynnä
käryäviä johtoja, eikä tiedä kuka on. Kerrottuani tämän sähköfirman
johtajalle, hän halusivat välttämättä tavata minut. Täytyy varmaan mennä
Kempeleelle hakemaan ainakin lomarahat.
Olin illalla frendin luona katsomassa kuinka Suomi kylvetti Tsekkiä.
Lipitimme bisseä ja huusimme suoraa huutoa jokaisen maalin synnyttyä.
Lopulta huusimme vain huutamisen ilosta. Ennen sammumistani tajusin, että
kurkunpääni oli ihan mielettömän kipeä.
13.5 Keskiviikko
Frendini soitti aamulla, että oli saanut häädön kämpästään möykkäämisen
vuoksi. Lupasin soittaa frendini isännöitsijälle.
Kävin ostamassa taas käytetyn telkkarin. Myyjä epäili, että teen bisnestä
myymällä käytettyjä telkkareita. Kysyin myyjältä, että onko hän koskaan
ollut televisiossa? Myyjä vastasi kieltävästi, joten paiskasin telkkarin
kuvaruutu edellä myyjän päähän. "Nyt olet", ja lampsin seuraavan
telkkarikauppaan.
Onnistuin vihdoin löytämään budjetilleni sopivan telkkarin. Ainoa murhe
laitteessa on, että sitä ei saanut sammuttaa lainkaan. Raahasin onnesta
sekavana 28" väritelkkariani kämpille. Naapurini väijyi kyttäämässä
pihalla, että kuka toisi uutta telkkaria himaansa. Raahasin telkarini
jääkaapin pakkauslaatikossa kämpille. Toivottavasti kukaan ei heitä
jääkaappiaan kusipäänaapurini Datsunin katolle.
Tänään ei tullut matsia, joten päätin soittaa frendini isännöitsijälle ja
hoitaa sen häätöjutun kuntoon. Selitin isännöitsijälle, että 70-luvun
alussa eräs snobi oli mennyt kesken Brasilian jalkapallo-ottelun sulkemaan
erään brasilialaisen huoltoaseman telkkarin juuri kun brassit olivat
tekemässä maalia. Huoltoaseman äijät ampuivat snobin siihen paikkaan ja
katsoivat matsin loppuun. Brasilialainen tuomioistuin totesi, että snobi
oli tehnyt itsemurhan. Tämän kerrottuani isännöitsijä totesi, että möly
olikin kuulunut eräästä toisesta asunnosta. Isännöitsijät on tyhmiä...
vitun tyhmiä.
14.5 Torstai
Telkkarini toimi ihmeen hyvin, vaikka se oli ollut päällä jo toista
vuorokautta. En tiedä kumpi kävi kuumempana, minä vai telkkari
Tsekki-matsin aikana.Työnsin soppatorveeni rullallisen talouspaperia,
etten olisi järjestänyt itsellenikin häätöä. Naapuri varmasti ihmetteli,
että mikä vitun korina kämpästäni kuului kun yritin kannustaa leijonia
turpa täynnä talouspaperia. Puhkaisin pitkällä naulalla
talouspaperimyttyyn reiän, josta imin pillillä valkoviiniä tauluun. Olin
enemmän hiessä kuin Suomen pelaajat matsin jälkeen. En meinannut saada
myttyä suustani, joten nielin puolet paperitollosta. Pohdin loppuillan,
että jos syö vessapaperia niin pitääkö persettä pyyhkiä lainkaan?
15.5 Perjantai
Alkoi olla aika navakka krapula. Olin huomaamattani dokaillut taaskin
useamman päivän pötköön ja fyrkat alkoivat olla vähissä. Soitin
frendilleni unesta, jossa olin ollut iso marmorikuula. Jättiläiskokoinen
croupier otti minut sormiinsa ja nakkasi rulettiin kieppumaan. Pysähdyin
kaikki paikat kipeinä ruutuun 20. Frendini sanoi, että minun kannattaa
mennä kasinolle pelaamaan rulettia, koska kyseessä voi olla mun intuitio.
Suutuin silmittömästi frendilleni, koska hän kutsui mua intuitioksi.
Rauhoituin vasta kun frendini oli selittänyt mulle pohjia myöten, mikä
intuitio on.
Painuin 300 markkaa taskussa kasinolle ja länttäsin koko summan numerolle
20. Croupier pisti peliin kuulansa, jota tuijotin hysteerisenä. Kuula
pomppi ja pomppi kunnes pysähtyi ruutuun 20!! Vittu, mä voitin 10.500,00
markkaa!!!
Suutelin croupieriä suulle ja poistuin. Onneksi hän sattui olemaan nainen,
sillä olisin luultavasti suudellut joka tapauksessa. Painuin suoraan
Alkoon ja palkitsin itseni kauneimmalla viinapullolla, jonka löysin. Ostin
puolalaista vodkaa, nimeltään Chopin. Vitun hieno pullo... tai pullot,
koska ostin niitä 20 kappaletta.
16.5 Lauantai
Tänään oli suuri finaali ja mulla oli vielä 18 täyttä kaunista pulloa
puolalaista vodkaa! Jätin tietoisesti vetämättä nahat naamalle jo aamusta,
koska halusin nähdä matsin.
Matsi oli juuri niin kammottava kuin saatoin odottaakin, sillä Suomen
tasoitusmaalin hylkääminen pimensi konttorini täysin. Olin juuri
tarttumassa kaksin käsin telkkariin, kun muistin miten kahdelle
edelliselle tölsälleni oli tapahtunut. Kipitin vauhdilla keittiöön ja
nakkasin hellan ikkunasta pihalle. Ihmisellä on melkoiset voimat
raivopäissään. Hella lähti kuin telkkä pöntöstä suoraan ikkunasta pihalle.
Helvetillisestä rämähdyksestä päätellen hella ei osunut asfalttiin.
Kurkistin varovasti ikkunasta. Epäilen naapurini säilyttävän autossaan
jotain mielipuolisen kokoista magneettia, koska hella mäjähti taas suoraan
Datsunin katolle. On siinä naapurilla ihmettelemistä.
Vedin kaatokännit ja leikkasin kaikista karttakirjoistani Ruotsin ja
Kanadan irti. Yritin saada numerotiedustelusta Dell-nimisen erotuomarin
numeron Kanadasta. Dellejä olisi löytynyt muutamia kymmeniä tuhansia,
joten päätin soittaa umpimähkään yhdelle Dellille Kanadaan. Sukurutsareita
ne kumminkin ovat.
Nähtävästi Kanadassa oli yö, koska puhelimeen vastasi uninen ääni. Aloin
mylviä luuriin, "Good Morning asshole! Your fucking referee kills Finlads
win. Is this fucking Mr Dell blind or is he only a Swedish whoremaster?".
Tämän jälkeen löin luurin kiinni ja menin hyvillä mielin nukkumaan.
Kannatti katsoa sanakirjasta, mikä on huoripukki englanniksi.
17.5 Sunnuntai
Koska kahvinkeitto ilman hellaa osoittautui mahdottomaksi, päätin korvata
sumpin vodkalla ja vedellä. Ennen iltapäivän ratkaisevaa finaalia kävin
liimaamassa kaikkiin raskaisiin esineisiin lapun, "EI SAA HEITTÄÄ
PIHALLE!". Ottelun jälkeen kiersin kämppää hullun kiilto silmissä, etsien
sopivaa pihalle nakattavaa. Onneksi satuin ensin vilkaisemaan pihalle,
koska naapurini oli pystynyt päättelemään Suomen tappioiden aina
aiheuttavan hänen Datsunilleen tuntuvia vaurioita. Olisin jäänyt nk. rysän
päältä kiinni, mikäli olisin taas leiskauttanut jonkin kodinkoneen
pihalle. Onneksi mulla oli vielä paljon ihanaa rahaa. Päätin lähteä
Ruotsiin... kostoretkelle.
18.5 Maanantai (viikko 21)
Kylläpä nauratti kun luin päivän iltapäivälehdet. Joku muukin oli nakannut
telkkarinsa pihalle Suomen tappion jälkeen.
En osaa arvioida, että vaikuttaako päivittäinen puolalaisen vodkan
kurlaaminen uniin, mutta taidan kuitenkin vaihtaa laatua. Näin niin
kummallista unta, että vieläkin puistattaa. Minut oli palkattu
amerikkalaisen sotilastukikohdan pääkoelentäjäksi. Bill Clinton soitti ja
pyysi minut luokseen valkoiseen taloon, jossa hän vei minut suoraan
työhuoneeseensa. Ehdimme rupatella mm. Kanada-maljassa paistettujen
nakkien rapeudesta kun kesken hedelmällisen keskustelun Bill pyysi minut
istumaan työpöytänsä ääreen. Hän käski minun laskea housuni alas ja istua
hänen tuolilleen. Tein työtä käskettyä, koska kyseessä oli kuitenkin
Yhdysvaltain presidentti. Kun sain tuolini työnnettyä paikalleen, tunsin
kuinka jokin nappasi määrätietoisesti jormaani kiinni. Rääkäisin kauhusta
ja kiskaisin tuolini kauemmaksi. Kurkistin pöydän alle, josta pälyilivät
Paula Jonesin ja Monica Lewinskyn hilpeät naamat. Clinton katsoi minua
ovelasti ja iski silmää. "...vai haluutsä panna mieluummin Hilarya?",
kyseli Bill veikeän näköisenä. Selitin Clintonille, että oikeastaan en
tullut valkoiseen taloon panemaan ketään vaan saamaan määräyksen uudesta
supersalaisesta tehtävästäni. Clinton ojensi minulle närkästyneenä
työmääräyksen ja sanoi, "vitun frigidi".
Minut kyyrättiin keskelle aavikkoa, jossa sijaitsi valtava halli.
Rakennuksessa hääräsi lukemattomia insinöörejä valtavan vessapaperirullan
ympärillä! Minulle selitettiin, että ko. wc-paperirulla on tulevaisuuden
ihmeellinen hävittäjäkone. Tehtävänäni on lentää rullalla vihollisen
päälle ja pudottaa hirmuisia könttejä kuivunutta paskaa niiden niskaan.
Minut työnnettiin rullan sisään ja hallin ovet avattiin. Perämieheksi olin
saanut Lambi-nimisen pässin, joka nukkui laiskanlinnassa. "Voi vittu miten
sairasta", ajattelin. Lähdimme lentoon, minä, pässi ja paskapaperirulla.
Lensin aikani kunnes löysin rullan sisästä ihmeellisen vivun, jonka alla
oli teksti: Ajasta iäisyyteen. Vedin vivusta, jolloin paiskauduin
johonkin. Heräsin helvetilliseen kipuun selässäni. Olin pudonnut parvelta.
Olipa lähellä, etten siirtynyt ajasta iäisyyteen, sillä parveltani on
melkein kahden metrin pudotus!
Kun kävin aamupaskalla pohdin monta kertaa, että millä uskallan pyyhkiä
hanurini. Oli se niin vaikuttava uni.
19.5 Tiistai
Pohdin, että pitäisiköhän lähteä Ruotsiin käymään Mats Sundinin luona.
Voisin viedä sille vaikka tuliaisiksi Dana Internationalin levyn. Selailin
Suomi-Ruotsi sanakirjaa ja opettelin muutamia sopivia kysymyksiä
tuliaisiksi "Kun sinä Mats menet naimisiin Peter Forsbergin kanssa, niin
onko Kent Forsberg kiva appiukko? Onko hiki hyvänmakuista? Mistä sinä et
pidä?" Päätin olla lähtemättä Ruotsiin ennen kuin osaan em. lauseet
varmasti ulkoa. Jatkoin viinan lipittämistä. Kummallista, joutuu juomaan
enemmän ja enemmän ennen kuin tulee jurriin.
20.5 Keskiviikko
Päätin höperehtiä selvää tämän päivän. Pahaksi onnekseni naapurin eukko
tuli pyytämään lapsenlikaksi muutamaksi tunniksi. Lupauduin kun kuulin,
että nassikat ovat juuri päiväunilla. Katselin telkkarista jotain
sekopäistä TV-shoppia, jossa mainostettiin jotain hampaitten
valkaisuainetta. Lärviin heitetään ihmeellinen hammassuoja, johon
tursotetaan ihme taikinaa. Mainos oli niin kusipäinen, että sain
armottoman päänsäryn. Etsin hulluna särkylääkettä, mutta en löytänyt
naapurini lääkekaapista kuin kummallisia suppoja. Askin kyljessä oli
taulukko, josta löysin suppojen määrän minun painoiselleni äijälle. Yksi
suppo vastasi n. 15 kiloa, joten heitin kuusi suppoa tauluun. En ollut
koskaan aiemmin syönyt luodinmallisia rasvaisia pillereitä. Olin tukehtua
jo ensimmäiseen sen jämähtäessä soppatorveeni juntturaan. Lopulta päätin
pureskella supot möhnäksi, jota yritin veden kanssa huljutella alas.
Päänsärky ei hellittänyt, itse asiassa se vain paheni.
Naapurini tullessa paikalle ja kysyin häneltä, että ovatko hänen supponsa
kenties vanhentuneita kun niissä ei ole lainkaan potkua? Naapurin akka
hämmästeli, että mihin kaikki supot ovat hävinneet. "Et kai sä ole
työntänyt kerralla koko askia suppoja meidän pikku-Petterin peppuun?",
kyseli naapurin äiskä. Olin aivan pihalla. Poltin päreeni akalle ja
tiuskaisin, "jos mulla on pää kipeä, niin en kai mä työnnä pillereitä
viattoman lapsen perseeseen". Akka oli suunniltaan ja änkytti, että olenko
minä käyttänyt ne supot? Vastasin myöntävästi. Akka alkoi nauraa ihan
tolkuttomasti. "Ei voi olla totta, naapurin retku söi meidän
pikku-Petterin peräpuikot, hah hah..." Lähtiessäni paiskasin oven niin
kovaa kiinni, että päätä alkoi uudestaan särkeä. No, ei se suppo
paskemmalta maistunut... ehkä vähän kookosrasvalta.
21.5 Torstai
Päätin lähteä kohentamaan kuntoani Itäkeskuksen uimahalliin. Oli vieläkin
melkoinen vapina hanskoissa, johtui varmaan huonosti nukutusta yöstä.
Pukuhuoneessa viereeni istui isä noin 7-vuotiaan tyttärensä kanssa. Likka
mittasi mut päästä varpaisiin ja tokaisi, "mua ei muuten sit kiinnosta
paneminen lainkaan!". Tuli kummallinen pahaa enteilevä hiljaisuus kun
lapsen isän ja minun katseet kohtasivat. Ennen kuin ehdimme sanoa
sanaakaan pikkutyttö latasi lisää löylyä kiukaalle, "niin, se on samaa
kuin nussiminen". Lapsen isä alkoi häpeissään nuhdella tyttöä, että ei
tuollaisia saa puhua. Sulkiessani kaappia tokaisin isälle, "eikö olekin
aika huojentava tieto noin pienen tytön suusta". Kävellessäni suihkuun
eräs läskiperse katseli mua kuin jotain pedofiilia. Löin sitä niin paljon
kuin lähti avokämmenellä toiseen pakaraan ja sanoin, "tuu vasta sitten
uimaan, kun toi pakara on lakannut värisemästä. Ei mee kato vesi
sekaisin".
Pystyin uimaan altaan päästä päähän hukkumatta, joka oli mulle melkoinen
saavutus. Lilluttelin varmaan tunnin altaassa ja katselin uimalasieni
takaa ämmien tissejä. Sääli vaan, että melkein kaikki ämmät olivat
vuosimallia -40 tai sitä ennen valmistettuja.
Näin läskiperseen taas pukukopissa. Sen toisessa pakarassa oli kirkkaan
punainen miehen käden jälki. Senköhän takia se ei tullut lainkaan uimaan?
Lisäksi se näytti hieman ontuvan.
22.5 Perjantai
Funtsin koko päivän, että lähtisinkö tänään Ruotsiin. Ja vitut.
23.5 Lauantai
Päätin siirtää Ruotsissa vierailua, koska libidoni viestitti minulle
vähäpukeisten naaraiden tarpeesta. Lämpsin matkatoimistoon ja ostin
seuramatkan Kanarian saarille. Olin niin innoissani, että ostin Alkosta
korillisen vahvinta espanjalaista viiniä. Piti päästä tunnelmaan.
24.5 Sunnuntai
Pakkasin tänään helppeet kasaan, koska seuraava yönä on lento Las
Palmasiin. Pakkasin mukaani uikkarit, pyyhkeen, kirjastokortin, saippuan,
kortsuja (koska etelän äijillä on kuulemma pienemmät munat kuin
suomalaisilla), kaksi T-paitaa ja farkut. Matkalaukku jäi vähän tyhjän
oloiseksi. Mitähän vittua suomalaiset oikein raahaa etelään, kun kaikilla
on aina niin helvetilliset pakaasit mukanaan? Ajattelin, että saatan
herättää vähän liikaa huomioita, jos matkalaukkunani on täyteen sullottu
Alkon muovikassi. Pakkasin kaikki kamat matkalaukkuuni, jonka tilkkeeksi
kävin hakemassa roskiksesta pari säkillistä sanomalehtiä. Mittaisin
kuumeenkin varmuuden vuoksi. Mulla oli 36,6 astetta matkakuumetta.
25.5 Maanantai (viikko 22)
Olin niin innoissani tulevasta matkastani, että pakkinikin meni ripulille.
Päätin korjata tilanteen heti, joten kipitin aamuyöllä leseitä popsivan
naapurini oven taakse. Sain rimputtaa aika kauan ennen kuin hölmistynyt
risuparta tuli avaamaan ovea. Selitin nopeasti naapurilleni, että olen
lähdössä matkoille ja tarvitsisin lainaksi suolihuuhtelupussia.
Eläinaktivisti virkosi hetkessä ja painui kämppäänsä. Hetken kuluttua se
roikotti mukanaan ihmeellistä pussi-letku-yhdistelmää. Lupasin palauttaa
pussin puolen tunnin kuluttua, jolloin naapurini pillastui, "no et
jumalauta varmaan tuo sitä takaisin. Työnnä se vaikka perseesees, mutta
tänne sitä et tuo!". Olin aivan ihmeissäni, sillä perseeseenhän mä sitä
olinkin työntämässä?!
Tein itselleni virkistävän suolihuuhtelun, jollaista en tosin koskaan
aiemmin ollut tehnyt. Luulen, että se kuuluu tehdä kädenlämpöisellä
vedellä eikä jääkylmällä, kuten minä tein. Olo oli kuin koe-eläimellä kun
oli perse pystyssä, letku hanurissa ja jääkylmä vesi solisi pakoputkeen.
Kyllä olisi nolottanut jos esimerkiksi lupatarkastaja olisi raapaissut
oven auki ja löytänyt mut tästä pyhästä toimituksesta. Lopulta sain
puristettua viimeisetkin tipat rectumista pihalle. Pohdin, että mitä
tekisin suolihuuhtelupussille. Ajattelin, että naapurini ei pyytänyt
pussiaan takaisin, koska ei halunnut enää tulla herätetyksi. Niinpä
huomaavaisena naapurina kirjoitin paksulla tussilla pussin kylkeen:
"KIITTI LAINASTA", ja tuikkasin koko kapineen hänen postiluukustaan
sisään. Nyt olin valmis lomalle.
Lentoasemalla oli porukkaa kuin pipoa vaikka olikin aamuyö.
Testosteroni-tasoni oli varmaankin kohonnut hälytyslukemiin, koska
jokaisen lentovirkailijankin näkeminen koski... Koneessa matkustajia
muistutettiin moneen kertaan, että lennon aikana ei saa käyttää
matkapuhelinta eikä muita elektronisia laitteita. Aloin tirskua aivan
hillittömästi. Vaikka olisin ajatellut mitä tahansa mannapuuron ja
ympärileikkauksen väliltä, niin päässäni takoi vain yksi vitun sairas
ajatus: Mitähän äskeisestä kuulutuksesta ajattelevat ne ihmiset, joilla on
sydämentahdistin? "Kaikki elektroniset laitteet on sammutettava lennon
ajaksi..." Tikahtumishepulilleni antoi lisää vauhtia edessäni istunut
vanhempi pariskunta, jotka tiedustelivat huolissaan lennon kestoa?
Lentoemännän vastatessa, että kuusi tuntia, painuin vessaan
huutonauramaan.
Koneen lähdössä oli joitain viivytyksiä, joten ehdin ottaa pienet
nokkaunet. Heräsin kuitenkin varsin pian raikuviin aplodeihin. Säpsähdin
pystyyn, jolloin minut painettiin heti alas istumaan ja moitittiin, että
nousun aikana ei saa seistä. Kysyin ihmeissäni, että mille täällä sitten
annettiin aplodeita. "Sille, että me noustiin", vastasi
vieruspaikkalainen. Kysyin tältä, että maksaako hän monta tonnia siitä
ilosta, että lentokoneyllättäen nouseekin ilmaan? Tämä yritti sopattaa
jotain onnettomuuksista jne. Vitutti kun ei tullut otettua mukaan Arto
Paasilinnan kirjaa, "Hurmaava joukkoitsemurha". Olisin lyönyt sen äijän
kouraan puoli tuntia ennen laskua ja sanonut, "lukasepa siitä kun on vielä
puoli tuntia jäljellä".
26.5 Tiistai
Nähtävästi olin loman tarpeessa, koska heräsin vasta
laskeutumisvalmisteluihin. Todella pantavan näköinen lentoemäntä tuli
ottamaan multa peittoa ja kysyi, että maittoiko uni? Kiitin Luojaani, että
tällä kertaa rakas ystäväni, aamuerektio oli aamu-uninen. Olisi ollut
kovin noloa kiemurrella siinä teltassa, "joo, nukuin tosi hyvin.
Hohhoijaa, kyllä oma koti on kullan kallis".
Laskeutuessamme Las Palmasin kentälle korvani menivät niin lukkoon, että
oletin niiden puhjenneen. Harmittelin mielessäni, etten ollut hankkinut
itselleni känisevää eukkoa, koska silloin tästäkin kivusta olisi ollut
jotain hyötyä. Olin ostanut matkani niin kiireessä, etten tullut
kiinnittääkseni huomiota tarkemmin lomakohteeseeni. Seikkailin Gran
Canarian lentoasemalla etsien oikeaa bussia. Välillä olin menossa Puerto
Ricoon ja välillä MasPalomasiin, mutta aikani kieputtuani oikea kohde
löytyi. Minä vietän viikon Play del Inglesissä! Olé!
27.5 Keskiviikko
Ei tarvinnut herätä rannalle, koska heräsin rannalla. Sen verran hiukoi,
että päätin teputella läheiseen tavernaan etsimään aamiaista. Jouduin
käymään vessassa tarkistamassa, että oliko minuun liimattu joku helvetin
"olen suomalainen"-tarra, kun kaikki baarimikot huusivat jo kaukaa, "tere
tere suomipoika, tule täne. Mitä kuluu kuku luruu?". Kuuntelin aikani
ihmeissäni tätä vitun tenttaamista, kunnes päässäni sumeni. Otin yhtä
"mitä kuuluu"-tarjoilijaa kurkusta kiinni ja karjaisin niin paljon kun
kurkusta lähti: "Ja mitähän vittua se sulle kuuluu, mitä mulle kuuluu,
vitun mokkamuna!" Tämän jälkeen sain rauhassa valita mieleiseni
ravintolan.
Ihmeellistä kyllä naapuripöydässä oli ruokalista, joissa olivat
suomenkieliset sivut, mutta minun kansiostani ne oli poistettu. Lisäksi
minua palveltiin englanniksi ja joka vaiheessa muistettiin mainita Sir.
Hyvä meininki. Olé!
28.5 Torstai
Meinasin kuolla tänään.
Päätin leveillä kotona jätkille, kusemalla Atlantiin 20.000 yläosattoman
naisen katsellessa rannalta. Kävelin rehvakkaasti munia myöten Atlantiin
ja aloin kaivaa uikkareiden naruja auki, kun yhtäkkiä jostain tuli Kiinan
muurin kokoinen aalto ja vei mut mennessään. Pääni pulpahtaessa pintaan
näin ainoastaan pelkää merta. Onneksi tajusin kääntyä 180 astetta,
nimittäin rantaan olikin matkaa vain 100 metriä. Sain uitua parinkymmenen
metrin päähän rannasta, kun taas aalto paiskasi mut takaisin merelle.
Uin päivän aikana varmasti 20 kilometriä yrittämällä vain päästä pois
sieltä vitun Atlantista. Menin aamukuselle Atlantiin, mutta pääsin merestä
rättiväsyneenä vasta kello 18.30 paikallista aikaa. Ei ollut muuten enää
kusihätäkään. Huomasin, että en ollut ehtinyt laittaa itseeni tippaakaan
aurinkorasvaa ennen kusisavottaani. Pitänee mennä suoraan
plastiikkakirurgille. Laahustin hotellille nukkumaan. Olé!
29.5 Perjantai
Nukuin kuin tukki. Joka paikkaan koski, en tiedä kummasta se johtui,
auringosta vai uimisesta. Menin aamukuselle vessaan. Istuessani pöntöllä
aloin aivan hillittömästi itkeä. Ehkä tajusin siinä pöntöllä kykkiessäni,
että olin eilen kuolla pienen kusitilkan takia.
Ei tullut mieleenkään mennä rannalle, vaan pidättäydyin turvallisesti
hotellin allasalueella. Katselin tiukkaperseisiä akkoja, jotka hyppivät
viiden metrin hyppytornista veteen. Lopulta torniin kiipesi vanhempi
brittitantta, joka oli varmasti jotain sukua Spice Girlsin Gerille. Tantta
oli yhtä lyhyt ja sillä oli niin valtavat kannut, että kuumailmapallotkin
tervehtisivät niitä. Haukoin hengitystä nähdessäni valtavat tissit
hyppytelineen reunalla. Olin aivan varma, että ainakin toinen noista
tisseistä irtoaa, mikäli akka leiskauttaa itsensä alas tornista. Sieltä se
kuitenkin tulla molskahti, ja yhtenä kappaleena. Ainakin bosat olivat
mielestäni hieman punehtuneet tuon mäjähdyksen jälkeen.
Raapaistuani pari kaljaa liiteriin kokosin rohkeuteni ja lähdin
hyppytornin luo. En ollut huomannut, että hyppytorniin veivät kahdet
rappuset, yhdet viiteen metriin ja toiset kolmeen metriin. Minä valitsin
tietenkin ne kolmeen metriin vievät portaat. Koska minulla on lievä
korkeanpaikankammo, enkä ole koskaan hypännyt laituria korkeammalta
veteen, päätin lähestyä telineen reunaan silmät kiinni. Kun tunsin
varpaitteni alla hyppytelineen reunan, otin kunnon jalat edellä hypyn...
ja mäjähdin tasajalka-alastulona suoraan altaan laatoitukselle.
Koko vitun allasalueelle tuli hiirenhiljaista. Kaikki vain katsoivat
monttu auki meikäläistä. Olin juuri hypännyt kolme metriä tasajalkaa
espanjalaiselle kaakelille. Voi vittu, että koipiin koski. Koitin kävellä
mahdollisimman normaalin näköisenä huoneeseeni. Huoneessa avasin litran
viskipullon ja upotin jalkani jääkylmään kylpyyn. Päätin, etten lähde
huoneesta mihinkään, ennen kuin pullo on tyhjä... ei kun juotu. Olipa
onni, että en hypännyt pää edellä. Olé!
30.5 Lauantai
Lähdin kävelemään kaupungille. Olin kuullut, että kävely poistaa säryt
jaloista. Törmäsin eräässä kadunkulmassa aivan sini-mustaan mieheen, jonka
toinen käsivarsi oli kainaloon asti täynnä ihan uusia Rolexeja. Miehen
väristä päättelin, että kyseessä on jonkin uuden mustesuihkutulostimen
lanseeraus, mutta nähtyäni kädessä olleet Rolexit päätin ryhtyä
pelastajaksi. Nappasin äijää niskalenkillä kiinni ja lähdin raahaamaan
häntä kahvioon suojaan. Neekeri nähtävästi säikähti aivan helvetisti,
koska se alkoi rukoilla jollain alkuasukaskielellä. Koetin selittää sille,
ettei kannata pitää kädessään miljoonien arvoisia kelloja tällaisella
paikalla. Rauhoituttuaan hän alkoi kaupata minulle yhtä hienoimmista
Rolexeistaan. "This real Rolex for you only seven thousands...", tyrkytti
kello-ukko. Aloin nauraa, "tajuatkos sä niggeri, että toi kello on ainakin
100.000 markan arvoinen". Kauppamies vain innostui, "Okey, last price for
you three thousands!" Kinastelimme varmaan tunnin kellon hinnasta. Lopulta
suostuin maksamaan kellosta 2500 markkaa, vaikka tiesin kusettavani
kauppiasta pahemman kerran. Kun kaivoin markkoja taskustani neekeri
innostui taas. "No, no 2500 pesetas, 2500 pesetas." Olin aivan pihalla,
eihän se tee Suomen markoissa kuin 92 markkaa. Löin niggerille 2500
pesetaa kouraan ja häivyin. Voi neekeriparkaa, onneksi tulee se Euro.
31.5 Sunnuntai
En olis ikinä uskonut palavan rahaa näin helvetisti etelässä. Toisaalta
ranteessani kimmelsi aito Rolex. Lähdin juhlistamaan lomaani syömällä
saaren hienoimmassa ravintolassa, koska olihan mulla vielä vähän
rulettivoittoa jäljellä. Koska ruokalista oli laadittu espanjaksi, päätin
tilata hauskimman nimisiä annoksia. Viereisessä pöydässä oli joku
yritysjohtaja, jonka seurana tuskin oli ainakaan hänen oma vaimonsa.
Ikänsä puolesta seuralainen olisi kyllä voinut olla hänen tyttärensä,
mutta tuskin hän tyttärensä tussua olisi niin avoimesti kuoputtanut?
Huomasin, että kelloni kiinnosti äijää. Hän kysyi, että onko tuo aito
Rolex? Vastasin, että totta kai. Ostin sen voitettuani mojovan summan
ruletissa. Äijän silmät oikein leimahtivat. Nähtävästi olin noussut hänen
"top tenissä" lähelle samaa tasoa kuin hänen vetysuperoksidi-blondattu
lumppunsa. Äijä hypisteli kelloa ja kysyi, että voisiko hän ostaa sen
eräälle vuorineuvokselle 60-vuotislahjaksi. Sanoin, etten ikinä tule
saamaan niin edullisesti aitoa Rolexia, joten unohdetaan asia. Aikansa
juotettuaan minua päätinkin luopua kellosta inhimillisestä 29.000 markan
korvauksesta. Kävimme vielä illalla yhdessä nostamassa rahani. Pyysin
välittämään onnitteluni vuorineuvokselle. Kyllä vuorineuvos yllättyy, kun
saa niin arvokkaan lahjan. Olé!
