Suomalaisuus tutuksi!

Olin kotipaikkakuntani kuoron, Vetelin Poikakuoron mukana syyskuun alussa konsertti matkalla Euroopassa. Matkalla esiinnyimme ja konsertoimme muunmuassa Belgiassa Brysselissä, sekä Saksassa Hampurissa, Trierissä ja Hannoverissa. Viimeksi mainitussa kaupungissa meillä oli tilaisuus esiintyä vuoden 2000 maailmannäyttelyn Suomen osastolla. Esitys koostui viuluin säestetystä kansanmusiikista. Esiintymisen lisäksi meillä oli kutsuvieraina mahdollisuus tutustua Suomen osastoon sekä alueella olleisiin muiden maiden osastoihin.

Suomen osastolle rakennettu "paviljonki" oli ulkokuoreltaan puinen, joka oli suojattu - todennäköisesti perinteitä kunnioittaen - tervalla. Neliön muotoinen puurakennus kätki sisäänsä pienen palan kaunista Suomalaista koivumetsää. Koivut, kivet, sammalet ja kaikki muu mitä metsästä löytyi oli tuotu ehjinä kokonaisuuksina Suomesta ja istutettu paikalleen, aito suomalaisen koivumetsän tuoksukin oli saatu vangittua samaan laivalastiin. Kuitenkin ennen metsään sukeltamista meitä tervehti iloinen ja kaunis Suomi-neito. Muutenkin huomattavaa muiden maiden esittelytiloihin verrattuna oli se, kuinka iloinen ja palvelualtis suomalainen esitteli ja vastaili kysymyksiin luoden lämpimän ilmapiirin vierailijan iloksi.

Lasten taideteoksilla koristettu "aula" johdatti kohti suomalaisuutta. Sieltä löytyi muunmuassa lasten piirrustuksia ja lasten askartelema sauna, sekä puu, jossa lintuja esittivät iloisia soittoääniään visertävät matkapuhelimet. Lastenmaailmasta koivumetsän läpi siirryttiin toiseen kerrokseen rakennuksen toiselle puolelle. Tässä kerroksessa oli persoonallisesti esillä suomalainen design ja muoti. Kyseisessä kerroksessa oli vierailijoilla mahdollisuus ikuistaa oma käyntinsä kattoon asti hitaasti rullaavalle "tussitaululle". Jälleen koivumetsän halki toiselle puolelle rakennusta. Sisään tulon jälkeen sieraimiin tulvi pihkan tuoksu, käytävän seinät oli vuorattu ohuilla riu'uilla eli puunrungoilla. Jonon liike hidastui ja hiljeni, tuntui kuin jossain olisi lukenut että kulje hitaasti ja hiljaa. Mutta ei, eteen aukeni suomalaisen metsälammen rauhoittava näkymä. Suurella Valkokankaalle heijastetulla maisemalla näki ja kuuli joutsenen, sorsien, kalojen ja muiden eläinten liikkeen. Oli helppoa ajatuksissa palata kotoiseen suomeen kävellessä joustavalla alustalla, Joka loistavasti jäljitteli pehmeää sammalmaastoa, ja kuunnellessa luonnon ääniä. Ennen poistumista rakennuksesta saattoi maailmanmatkaaja ostaa muistoksi jotain perinteistä suomalaista käsityö osaamista.

Ilman että oli ehtinyt tutustua Suomen osastoon, saattoi päätellä sen suosion ympäroivistä jonoista, joita muiden maiden rakennuksien ympärillä ei ollut. Osaston maine sen hyvyydestä oli tavoittanut melko monen paikalle tulijan. Rakennus oli muutenkin sijoittunut maailmannäyttely alueella hyvin keskeiselle paikalle, joka oli tärkeää, kun ajatellaan että näyttelyalue kokonaisuudessaan kattoi n. 50 hehtaarin alueen. Suomen osaston loistavuutta saattaa myös päätellä 92 miljoonan kustannuksista, minkä rakennuksen ja näyttelyn aikaan saaminen on vaatinut.

- Juha Arkkukangas -

Artikkeli on julkaistu Kajaanin YO-lehdessä