Tapahtui C-sektorilla...

Jaahas... Tarkoitukseni oli haastatella hieman kilpailun voittajalta päivän tapahtumista ja kirjoitella kilpailuraporttia siltä pohjalta tänne, mutta koska kilpailussa kävi kuten kävi, niin seuraavassa on omia muistikuvia kalastussektoriltani:

Pooliarvonnassa sain aloituspoolikseni C3:n eli keskimmäisen yleisen sarjan sektorin kolmannen poolin. Sektorilla oli ylimmäiset viisi poolia kovavirtaista ja suurelta osin hyvin matalaa koskea ja alimmainen pooli oli rajattu kosken alla olevaan syvään monttuun. Poolien pituudet ykkösen 30 metristä aina viitosen vajaaseen sataan metriin.
En ollut aikaisemmin juurikaan tällä pätkällä kalastellut ja siltä pohjalta arvioin parhaimmat mahdollisuudet kirjoloheen olevan kuutospoolin montussa. Ylimmiltä, ykkös- ja kakkospoolilta saattaisi saada hyvällä onnella jopa mitallisen harrin siiman päähän. Poolit kolmosesta viitoseen tulisivat olemaan mitallisten särkien ja ahventen etsimistä, tosin aloituspoolin hitaasta ja ehkä hieman muuta aluetta syvemmästä virranreunasta saattaisi löytyä kille taikka pari...

Ehdin aloituspoolille juuri ja juuri ajoissa ja sitaisin pikku paniikissa kahteen vapaan vielä litkat valmiiksi. Toiseen liitsiviritys killeä varten eli kaksi miniliitsiä ja päähän kuulapupa ja toiseen vapaan kaikenkalan koktaili eli nopeasti sukeltava tuplavolframikuulaliitsi ja 2 kevyttä kuulapupaa. Olin pääasiassa Perhonjoen pääuomassa suoritettujen "treenien" jäljiltä päätynyt hyvin yksinkertaiseen kisataktiikkaan pienellä perhovalikoimalla. Eipä menisi aikaa ainakaan siihen perhojen vaihtelemiseen ja jos eivät hyväksi havaitut värisävyt nyt toimisikaan, niin ei sitten, ei haittaisi.
Jakso ja kilpailu alkoi ja ensin virranreunan ruoppaus liitsilitkalla ja perään kevyemmällä tarjouksella, ylävirtaan ja alavirtaan. Ei mitään havaintoja kaloista. Eipä näyttänyt muillakaan olevan kiirettä haavin uittamiseen. Jätin reunan rauhaan ja kalastin yläosan pikkumontut ja taas jakson puolivälissä virranreuna tarkasti uudestaan, ei vieläkään mitään elämää siiman päässä. Vielä kertaalleen yläosan montut läpi eri värisävyillä ja virranreuna vielä viimeisellä viidellä minuutilla haravoiden ja saaliina noin kymmensenttinen ahven! Aika loppui ja hieman harmitti, kun ei ihan kelvollisen tuntuisesta poolista tullut mitään merkittävää kontaktia vedeneläviin. Ei muillakaan vaikuttanut olleen liiemmin tärppejä. Tauolla kamat seuraavalle poolille, pari puhelua muille sektoreille kysellen miten homma oli lähtenyt käyntiin ja hiljaista tuntui olevan muuallakin muutamaa pudonnutta killeä lukuunottamatta, mutta muuten järjestelyt tuntuivat pelaavan onneksemme ainakin kohtuullisen jouhevasti.

Toinen jakso nelospoolilla. Poolin tarkkailuun jäi aikaa noin 4 sekuntia, eli välittömästi kun sain uudet perhot sidottua siimaan, sai aloittaa kalastuksen. Pätkän ainoa merkittävämpi kalapaikka isompaa kalaa ajatellen oli alaosassa oleva porras, joten siitä homma käyntiin ja kevyempää litkaa virtaan. Pari uittoa rannan tuntumaan ja siirtyminen vähän keskemmälle, jotta saisin tarjottua perhot paremmin portaan alla olevaan pieneen valkoiseen kuohuun. Siinä kiveltä kivelle hyppiessä roiskaisin litkan jokeen ja se noin puolivahingossa sattuikin osumaan juuri oikeaan paikkaan eli aivan portaan alle kuohun "juureen" ja välittömästi siimaa vietiin ja parin sekunnin päästä kala ilmassa - taimen! Mitä ihmettä, eihän täällä näitä olekaan, ei ainakaan koskaan ennen ole vastaan tullut. No, ei muuta kuin kala pikaisesti haaviin ja mittailua, mittailua ja vielä kerran mittailua, olisko se sen 41 senttiä mitä kilpailukalalta mittaa vaadittiin. Päädyin siihen, että kala olisi 41 senttiä plus miinus 3 milliä, joten laitoin kalan reppuun ja jatkoin onkimista. Loppujakson käytin särkien ja ahventen narraamiseen, koska pooli vaikutti olevan tuota yhtä porrasta lukuunottamatta hyvin matalaa virtaa. Saldoksi tuli pari alamittaista pikkuahventa. Kovin hiljaista vaikutti olevan muillakin edelleen. Aika loppui ja poolilta tullut, mahdollisesti kisamitan täyttävä taimen kohensi kummasti mielialaa ensimmäisen jakson nollan jälkeen. Muiden sektorien tapahtumia en ehtinyt kysellä, mutta arvelin kuitenkin joitakin kirjolohia ylös nousseen, sillä kalaa kuitenkin kun joessa piti ihan mukavasti olevan...

Kolmas jakso eli viitospooli oli yläosiltaan samaa matalaa virtaa kuin ylempikin pooli, joten päätin jättää sen kokonaan kalastamatta ja keskittyä pelkästään alaosan muutamiin syvempiin kuoppiin ja pariin houkuttelevan näköiseen kuohuun taktiikkana taimenta tinselillä ja pikkukalaa kuulapupilla. Edelläni kalastanut kun vielä jätti mielestäni nämä parhaimman tuntuiset paikat lähes täysin onkimatta, niin ne olivat saaneet olla jo pitempään rauhassa. Kamojen roudaus ja litkojen uusiminen vei sen verran paljon aikaa, että pääsin aloittamaan jakson pari minuuttia myöhässä.
Heti ensimmäisestä montusta sain haavittua mitallisen ahvenen, mutta alemmat montut eivät kasvattaneet kovasta yrityksestä huolimatta mittakalojen saldoa. Tässä vaiheessa alkoi luotto olemaan muutaman saaliskalan jälkeen kovinta kuulapupien värisävyjen suhteen wanhassa tutussa mustassa punaperässä sekä kirkkaanvihreässä, joten lopetinkin värien testailun ja päätin uittaa loput jaksot näitä kahta väriä - jäisipä aikaa enemmän tarkkaan kalastukseen. Kolmannen jakson viimeisen vartin käytin sattumataimenen hakemiseen tinselillä poolin alaosan kuohuista huonolla tuloksella.


Kuvan alareunassa kuutospoolin montun yläosaa ja yläpuolella kovavirtainen viitospooli

Neljäs jakso kuutospoolilla killemontussa: Heti edellisen jakson päätyttyä siirsin kamat pikaisesti kuutospoolin rantakallion päälle ja poolia tarkkaillessani päätin kalastaa ensin syvältä vaikuttavan montun yläosan painavalla litkalla pohjia myöten ja tämän jälkeen alaosan koskenniskan minitinselillä pitkällä siimalla ylävirrasta roikottaen. Nopeasti toiseen vapaan kaksi tuplavolframikuulaliitsiä ja päähän kuulapupa sekä kakkosvapaan kultaoranssi minitinseli eteen ja parisenttinen miniliitsi viemään pyytöä vähän syvemmälle. Nyt olisi iskettävä ja tarkalla kalastuksella narrattava se kille siimaan ja myös rannalle. Saattaisi vaikka jo riittää viimevuotisen viitossijan parantamiseen se kala...!
Jakso alkoi ja aloitin kallion päältä kurkottaen, pikku hiljaa kallion reunalla kontaten etenin ylävirtaan vaan tärppiä ei kuulunut. Päästin litkan vajoamaan virransivun seisovaan veteen ja pohjaan olikin matkaa lähes perukkeen pituudelta! Hidas nosto alavirtaan, enkä ehtinyt vetää kuin puolisen metriä kun tuli varovainen tärppi ja noin puoli sekuntiä tästä kala hyppäsi korkealle ilmaan ja suoraan kallionreunaan vain vaaksan kahluukengästä! Tästä se kimposi takaisin alas jokeen ja luulin jo kalan irronneen, kun se jo sekuntia myöhemmin vei vihaisesti perhosiimaa muutaman metrin alavirtaan. Ei irronnutkaan, ja tuli hetken myöhemmin haaviin saakka. Viisi minuuttia kalastettu ja se kaivattu kala oli rannalla! Äkkiä kala reppuun ja taktiikan toiseen vaiheeseen eli tinselivapa käteen ja alavirtaan. Aloitin ylhäältä niskan päältä kalastuksen ja heitto heitolta pidensin siimaa ja perhot lähestyivät ylimmäisiä pintakiviä, joiden tuntumassa saattoi arvailla olevan taatusti killen vakioasentopaikka. Olisikohan asukkia paikalla, oliko edelliset kalastajat paikan jo tyhjentäneet? Vastaus tuli juuri sillä usein vastaan tulleella "jos se ei nyt ota, niin ei koskaan"-hetkellä, kun arvelin perhojen kaartuvan juuri oikealta kohdalta tavalla miten niiden halusinkin siihen uivan. Erittäin vihainen tärppi ja hetkessä kala oli parikymmentä metriä ylempänä lähellä kallionkielekettä tinseli suussaan. Tämäkin kala tuli lopulta kuitenkin kiltisti haaviin saakka.
Jaksoa oli vielä puolet jäljellä, joten pidin lyhyen tauon. Saisivatpa muut kalat hieman rauhoittua ja samalla voisin vaihtaa vielä uuden litkavirityksen ensimmäisen kalat sotkeman tilalle. Kalastin vielä poolin läpi kertaalleen, mutta tapahtumia ei tullut muita kuin yksi juuri mitallinen haavittu ahven. Kamat kasaan ja pieni patikointi ylimmälle poolille vielä viimeiselle kalastusjaksolle. Kävellessä oli aikaa kysellä kuulumisia muualta. Ainakin nuorten sektorilla oli tapahtumia ollut ja killekin kuulemma rannalla, joten täytyi vielä yrittää jaksaa viimeinen pätkä, vaikka pitkä päivä ja liian monet kilometrit rantakivikoissa yrittivät taivuttaa kilpailun lopettamiseen jo tässä vaiheessa. Huono kunto...

Viimeinen jakso ykköspoolilla: Tämä pooli oli ennestään kaikista sektorin pooleista tutuin, olihan tässä tullut hätäisesti heiteltyä aikojen saatossa ainakin kolmeen (??) otteeseen ja tähän saakka ainoan Pitkäkosken harjuksenikin olen samasta paikasta saanut, joten päädyin yrittämään lottovoitto-mittaharria pienellä pintaperholla. Ennen jakson alkua ehdimme edelläni kalastaneen kanssa vaihtamaan muutaman sanan ja kuulemma hiljaista oli poolilla ollut edellisellä jaksolla. Eipä näkynyt nytkään mitään liikettä eikä pintovia kaloja, mutta silti aloitin suunnitellun mukaisesti. Kahdella ensimmäisellä heitolla tuli kala - salakoita. Seuraavat kymmenen minuuttia oli hiljaisempaa, joten vaihdoin kuulapupalitkaan, jolla kalastin lyhyen poolin kaikki kaksi monttua läpi ensin ylävirtaan ja perään alavirtaan roikottaen. Saaliiksi muutaman tirrin lisäksi mittasärki. Puoli tuntia kalastettuani päätin kerätä varusteet kasaan ja siirtyä lähtöpaikalle ottamaan mittaukseen tulijoita vastaan. 2 killeä, taimen ja 3 muuta mittakalaa oli mielestäni ihan kelpo saalis tältä sektorilta ja siihen, miten muut olivat kalaa joesta repineet kun ei liiemmin voi vaikuttaa, niin olisikin aivan samantekevää mikä se lopullinen sijoitus tulis olemaan...


Ottiperhoja: Kympin bigmouthiin sidotut tuplakuulaliitsi ja tinseli sekä nro 12 musta ja kirkkaanvihreä kuulapupa.


Kirjoitusvirheet ja huonosti valoittuneet kuvat: Mika Yli-Soini